Blogi

Mikko Oranen

kehitysjohtaja

Kirjoitettu
06.05.2020

Digiloikasta digihölkkään

Nyt me on saatu hyvin koottua asioita tähän meidän työskentelysuunnitelmaan. Puhutaan vielä siitä, minkälaiset työskentelytavat olisivat sinusta hyviä. Tykkäisitkö tavata näin kasvokkain vai virtuaalisesti? Nuo ryhmät, joita myös mietittiin, kokoontuvat aina tiistaisin livenä ja toinen ryhmä on torstaisin netissä. Kumpaan sinusta olisi mukavampi osallistua? Voidaan vielä yhdessä käydä läpi sovellutukset niin pääset sitten hyvin mukaan, jos haluat käyttää niitä.

Työskentely asiakkaan kanssa alkaa jatkossa tähän malliin, nyt kun sähköiset työvälineet ovat tulossa luontevaksi osaksi erilaisten palvelujen arkea. Ne eivät enää ole toissijaisia tai täydentäviä välineitä, vaan todellinen vaihtoehto ja lisä työntekijöiden työkalupakkiin.

Digiloikka tuli koronan takia välttämättömäksi myös Nuorten Ystävien toiminnassa. Vauhdinottosuoralla onneksi oltiin jo ennen epidemiaa, joten työskentelyn siirtäminen sähköiseen ympäristöön kävi hämmästyttävän nopeasti. Klubitalot ja valmennuspajat julkaisivat virtuaalityöskentelyn päiväohjelmansa vain muutama viikko poikkeustilan julistamisen jälkeen. Uusi yksilötyöhön tarkoitettu mobiilisovellus otettiin käyttöön maaliskuun lopulla Vanhempien Akatemiassa, avotyössä ja lastensuojelussa.

Huumeiden käyttäjille ja heidän läheisilleen tarkoitettu matalan kynnyksen tukipiste Verto muuntui melkein yhdessä yössä VirtuVertoksi, jossa toiminta sähköisessä ympäristössä yhdistyy joustavasti konkreettiseen tukeen. Kotona pienten lasten kanssa olevat vertolaiset ovat saaneet ovensa taakse sekä ruokakasseja että puuhapusseja, joissa on tarvikkeita lasten kanssa askarteluun ja puuhailuun.

Osalle asiakkaista työskentely virtuaalimaailmassa on avannut kokonaan uudenlaisen mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Kasvokkain puhuminen on voinut tuntua vaikealta mutta netin kautta kirjoittamalla tai etäyhdessä hankalien asioiden ilmaiseminen onkin ollut mahdollista. Monet ovat olleet helpottuneita, että yhteys tuttuihin työntekijöihin ja yhteisöön on voinut kuitenkin jatkua, vaikka oikea yhdessä olo tuntuisikin paremmalta.

Suurin huoli on ollut niistä ihmisistä, joilla ei ole tarvittavia laitteita tai taidot niiden käyttämiseen ovat heikot. Osa on voinut kokea suoranaista digikauhua, jonka taustalla on ollut pahoja epäonnistumisen tai osaamattomuuden kokemuksia virtuaalimaailmassa. Heidän vuokseen virtuaalisen työskentelyn rinnalla on koko ajan kulkenut myös pienimuotoinen lähityöskentely tartuntaturvallisuuden sallimissa rajoissa. Lastensuojelun ja asumisen yksiköissä lähityöskentely on tietenkin jatkunut koko ajan.

Laitepulman ratkaisemiseksi NY käynnisti kampanjan, jossa kierrätetään lahjoituksena saatavia käyttökelpoisia läppäreitä ja älykännyköitä asiakkaiden käyttöön. Käytettävien sovellusten valinnassa on kiinnitetty erityistä huomiota käyttäjäystävällisyyteen ja niiden käyttöön on tietysti myös opastettu.

Laitteiden hankintaa haastavampi kysymys on se, miten itse työskentely ja vuorovaikutus muuttuvat sähköisessä ympäristössä ja mihin kaikkeen nämä muutokset vaikuttavat. Mitä työntekijän pitää muistaa ottaa huomioon, kun työskennellään ryhmän kanssa virtuaalisesti? Miten vuorovaikutus etäkontaktissa eroaa kasvokkain olemisesta?

Kokemusten perusteella on jo nyt selvää, että jatkossa yhtenä osana työtä on digivalmiuksien kartoittaminen yhdessä asiakkaan kanssa. Tarkoituksena on myös rakentaa palveluihin integroituva digivalmennuksen malli, jonka avulla voidaan auttaa asiakasta saamaan sähköisen maailman hyödyt haltuun.

Loikan jälkeen alkaa arkinen digihölkkä. Nyt on huolehdittava siitä, että kukaan ei jää matkasta.

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti