Mahis Jyväskylä
Tuntemuksia Mahikselta

Tuntemuksia Mahikselta

Tuntuu, että ei jaksa. Pitääkö sinne mennä? Eipä ole muutakaan tekemistä. Tällaisia tuntemuksia minulle kertyi ,kun aloitin Mahiksella keväällä 2018. Kaikki tuntematon jännittää, en pysty olemaan kovin rento. Tuntemattomia ihmisiä ja tuntematonta toimintaa. Käperryn sisään ja tarkkailen tilannetta. Yksin elävät villieläimetkin ovat arkoja ja pakenevat kaikkea mitä eivät tunne.

Vaikeaa oli hahmottaa Mahiksen tarkoitusta ja toimintamuotoa. Omia projekteja sai kehitellä ja osallistua yhteisön elämään. Ihmettelin miten minä liityn siihen kuvioon. Alun epäluuloisuuden jälkeen aloin saada ideasta kiinni. Ideasta saa kiinni, koska tutustuu ihmisiin. Jossain vaiheessa tajuaa, että ei ole yksin ongelmiensa kanssa, vaan muutkin kamppailevat lähes samanlaisten haasteiden kanssa. Epäluuloinen tietoisuus alkaa kiinnittää huomiota asioihin, löytämään yhtymäkohtia ja suuntautumaan ulospäin.

Tätä kirjoittaessa olen Mahislaisen päätoimittaja. Urheilua on tullut täällä harrastettua, on retkeilty ja rentouduttu. Mahis on alkanut näyttämään vähemmän vastemieliseltä paikalta. Pääsyy, eli työttömyys piinaa edelleen, mutta mahis on jäsentänyt päivää.

Yhdeksältä on tutut rituaalit edessä. Kuka ehtii saada kahvia, kun ovet aukeaa. Sitten käydään läpi päiväohjelma ja jaetaan aulavastaan homma ja roskisten tyhjentäjän toimi. Jokainen lähtee toimimaan suunnitelmien mukaan. Itselle on tullut tutuksi Mahislaiseen kirjoittaminen, sähly ja rentoutuminen. Retket, frisbeegolf ja seurapelit ovat piristäneet päiviäni. Välillä on isompaa ohjelmaa, kuten Isgee-hankkeen esittely ja työturvallisuuden luento. Suursiivoukset aiheuttavat aina iloisia hurraa huutoja mahislaisissa.

Työhönvalmentajat ovat mukana projekteissa, mutta eivät liikaa tee valmiiksi asioita. Mahislainen tehdään ihan pajalaisten omin voimin, kun päivämäärät on lyöty lukkoon. Itse olen huomannut, että valmentajien läsnäolo on helpottanut ainakin omaa sopeutumista paikkaan. Huumori ja muu on ollut läsnä alusta asti. Tällainen toiminta ei voi toimia, jos työntekijät toimisivat virastomaisesti ja kaikki oli jäykkää.

Mahiksella tehdään ruokaa, siivotaan, askarrellaan ja yritetään saada ilmaa siipien alle pajalaisille. Omista ajatuksista on vaikea kirjoittaa aina selkeästi. Kohta tulee tasan vuosi siitä, kun Mahis aloitti Jyväskylässä. Omia tavoitteita on ollut välillä vaikea nähdä, mutta Mahiksella on ainakin tekemistä ja juttuseuraa. Ihmisten seura on ainakin piristänyt näin syksyllä masentavan harmaita päiviä. Lisäksi olen ottanut tavakseni rentoutua kotona.

Joulu on lähellä, kun tämä teksti saapuu mahislaisten käteen printtilehden muodossa. Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta.

Jaa tarina

  

Lisää tarinoita

Innolla kevättä kohti

Hanna Kalajainen