Blogi

Miia Matilainen

toimintaterapeutti

Kirjoitettu
01.02.2018

Miksi te pelaatte lautapeliä, kun pitäisi kuntouttaa?

Täällä Jyväskylässä heräsin kirpeään pakkasaamuun, joka monien muiden aamujen tapaan oli yhtä kiireinen kuin edeltäjänsä. Piti laittaa eväät, ruokkia koira, tehdä lumitöitä, pakata lämpimiä ulkoiluvaatteita sekä tsekata vielä kalenteri, jotta hahmottaisin paremmin tämän päivän kulun. Kun pohdit omaa aamuasi sekä aamun toimintoja, huomaat että olet jo suoriutunut isosta määrästä eri toimintoja tai toimintakokonaisuuksia, josta sinun tämän aamun toimintakyky muodostuu. Mutta miten nämä asiat liittyvät kuntoutukseen, saati lastensuojeluun?

Toimintaterapian ydin muodostuu toiminnan analyysistä eli yksinkertaistaen toiminnan pilkkomisesta. Kun ruokin tänä aamuna koirani, minun piti ymmärtää toiminnan vaiheet, tarvittavat välineet, huomioida ympäristö sekä mukauttaa tarvittaessa toimintaani. Mitään näistä en kuitenkaan tehnyt tietoisesti. Otin koirani kupin maasta, avasin ruokakaapin, otin mitan johon laitoin koiranruokaa, suljin ruokapussin, kaadoin ruuan kuppiin, pyysin koiraa odottamaan. Juuri tuolla hetkellä ovikelloni soi ja koira juoksi naapuria tervehtimään. Naapurin lähdettyä, pystyin jatkamaan koirani ruokintaa.

Kun toimintaa pilkotaan, niin huomaamme että jo näin yksinkertaisessa toiminnassa jouduin käyttämään monia eri taitoja sekä valmiuksia. Minulla piti olla muun muassa valmius toimia kaksikätisesti kaataessani kuppiin ruokaa, hahmottaa kuinka paljon ruokaa laitan, hahmottaa eri etäisyyksiä, kognitiivisia valmiuksia kuten ymmärtää, missä järjestyksessä toiminta suoritetaan, taitoa aloittaa sekä lopettaa toiminta, taitoa jatkaa toimintaa ympäristön häiriötekijöistä huolimatta, muokata toimintaani ympäristön mukaan sekä taitoa olla vuorovaikutuksessa koiran kanssa. Kaiken kukkuraksi minun piti vielä mennä ajoissa töihin eli suhteuttaa toiminta ajallisesti oikein. Jotta voimme toteuttaa kuntoutusta, meidän pitää ymmärtää mistä toiminta koostuu sekä mitä taitoja ja valmiuksia toiminnassa tarvitaan. Näiden asioiden ymmärtäminen avaa jo valtavan mahdollisuuden nähdä asioita toisin myös lastensuojelun kentällä.

Työssäni kohtaan usein lapsen tai nuoren, jonka minäkuva on rakentunut diagnoosin tai leiman mukaan; adhd, lastensuojelulapsi, masentunut, itsetuhoinen, kiintymyssuhdehäiriöinen, ongelmanuori yms. Valitettavan usein kuntoutus lähtee diagnoosin mukaan, jolloin olemme usein jo väärällä polulla.

Jos tutkitaan tarkemmin ihmistä, joka on saanut adhd-diagnoosin: hän saattaa olla liikehakuinen, oppiminen ja siirtymistilanteet ovat haastavia, motorisesti ja sosiaalisesti taitava, häiriöherkkä, hyvä kuulo ja hän saattaa unohdella asioita. Tai sitten hän on aivan jotain muuta kuin edellä mainitut asiat. Kun asiaa lähdetään pilkkomaan pienempiin osatekijöihin, voidaan toimintaa tarkastella hyvin pienin komponentein. Tarkasteluun nostan oppimisen, joka koostuu monesta tekijästä; kognitiivista taidoista eli tarkkaavuudesta, toiminnanohjauksesta, hahmottamisesta, motivaatiosta, loogisesta päättelystä, fyysisistä taidoista eli hieno- ja karkeamotoriikasta, puheen tuotosta sekä sosiaalisista taidoista kuten puheen ymmärtämisestä ja tunteiden tulkitsemisesta.

Kun ymmärrämme yhden toiminnon laajuuden sekä vaativuuden, voidaan vasta alkaa kuntouttamaan ihmistä. Näin pystymme kohdentamaan kuntoutusta oikealle osa-alueelle, kuten vahvistamaan hahmottamista. Tämä siksi, että ymmärrämme miksi pelaamme nuoren kanssa lautapeliä, luemme karttaa, piirrämme tai maalaamme. Teemme toimintaa joka on lapselle tai nuorelle merkityksellistä. Näin työmme on aina tavoitteellista ja vaikuttavaa - olemme erityisten osaajia!


Miia Matilainen

Toimintaterapeutti
Avopalvelut Jyväskylä

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti