Blogi

Tarja Koivunen-Kangas

sosiaalityöntekijä

Kirjoitettu
16.02.2018

Nämä työt ei tekemällä lopu, eikä maantie ajamalla

Ajaa pärryytin eilen 600 km. Vuositasolla se tekee noin 25 000 ajokilometriä. Nuorten Ystävien perhehoidon sosiaalityöntekijän työnkuvaa kuvaa hyvin se, että ollaan välillä jokapaikanhöyliä ja välillä kökötetään työpöydän äärellä paperitöitä tehden. Vaikka eihän enää oikeasti paperitöitä tehdä juurikaan, kun kaikki on sähköistä.

Sijaisperheitä NYn Oulun perhehoidolla on Itäisestä Lapista Keski-Pohjanmaalle. Itselläni on höylättävänä maantiet alueella Pohjois- ja Keski-Pohjanmaa. NYn perhehoitoa on myös Seinäjoen ja Turun alueella.

Perhehoidossamme on tyypillisesti alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka ovat sijoitettuina syystä tai toisesta joko pidemmäksi tai lyhemmäksi aikaa PRIDE-valmennettuihin sijaisperheisiin. Valmennus tapahtuu meidän omana toimintana. Itselläni on tälle keväälle mielenkiintoinen matka PRIDE-valmentajana, Keski-Pohjanmaan alueella.

Eilen kävin puolenpäivän aikaan kotikäynnillä sijaisperheeseen sijoitetun lapsen biologisen äidin luona. Mukana olivat myös sijaisäiti sekä lapsen asioista vastaava kuntasosiaalityöntekijä ja -ohjaaja. Kotikäynnillä istuimme perheen keittiön pöydän äärellä kahvikuppi toisessa kädessä, ja yhdessä pohdimme niitä tavoitteita ja toimenpiteitä, joita vielä tarvitaan, että lapsi voisi kevään aikana palata takaisin kotiin. Neuvottelu oli tavoitteellinen ja varsin antoisa. Lähdinkin sieltä hyvillä mielin työnohjaamaan alalla toimivia perhehoitajia. Illan lopuksi, kotimatkalla, käväisin vielä tukivanhempina toimivien sijaisvanhempien kotona kuulemassa kuulumisia.

Sanon usein antoisan, ja joskus vaiherikkaankin neuvottelun jälkeen, että näistä neuvotteluista ei kirjoiteta iltapäivälehtien etusivun lööpeissä. Kukaan ei kirjoita, että taas sosiaalityöntekijä kävi hyvän ja antoisan kotikäynnin sijaisperheessä. Kotikäynnit ja neuvottelut ovat tavanomaisesti rauhallisia, yhteistyöllä tehtyjä ja hyväntahoisia tapahtumia. Nautin työstäni. Teen palveluntuottajan lastensuojelua, ja saan tehdä sellaista sosiaalityötä, jossa tunnen, että pystyn (yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa) tukemaan ja auttamaan heitä, joiden vuoksi olen tähän työhön palkattu.

Autolla ajaessa tulee mieleen monenlaisia asioista työpäivän ja työviikon varrelta. Autolla ajo on terapeuttista puuhaa. Kilometrit valuvat silmien edessä, tutuksi tulleet peltipolliisit tervehtivät. Pitkällä ajomatkalla Suomen säätilat muuttuvat sateesta räntään ja kauniiseen auringon laskuun. Kevättä kohti mennään ja jääuraiset tiet alkavat renkaan alla pitämään.

Taas on perjantai. Tietokone sauhuaa, kotikäynneistä kirjoittelen vielä koosteet kuntasosiaalityöntekijöille. Palaan viikon tapahtumiin. Viikon varrella olen tiimissä puhunut ja kuunnellut, tavannut useita perheitä, useita sijoitettuja lapsia, useita sosiaalityöntekijöitä, useita puheluita olen puhunut. Kiitos taas tästä viikosta!


Tarja Koivunen-Kangas
Sosiaalityöntekijä
Perhehoito, Oulu

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti