Blogi

Lahja Leiviskä

palveluesimies

Kirjoitettu
19.06.2019

Rakkaudesta klubitaloihin

Mielessäni on neljä sanaa: ilo, ylpeys, kiitollisuus ja viimeisenä HUH!


Jokseenkin näin päätin puheeni Ölövinä pohojosessa - Suomen Klubitalot ry:n kolmipäiväisen kevätseminaarin lopussa toukokuussa. Seminaari järjestettiin tänä vuonna Oulussa Nuorten Ystävien kolmen Klubitalon, Pönkän, Tönärin ja Roihulan voimin. Loppupuheenvuorossani ei ollut tarpeen avata näitä sanoja enempää, sillä tiesin ja näin, että joukossa oli useita, jotka nyökytellen jakoivat kanssani tismalleen samoja ajatuksia ja tunnelmia.

Takana oli suuri ponnistus, jonka järjestäminen oli lohkaissut suuren osan kuluneesta vuodesta. Yksin sitä ei kuitenkaan kukaan olisi voinut tehdä, onnekseni apuna oli kolmen mahtavan klubitalon jäseniä, henkilökuntaa ja yhteistyökumppaneita, joista jokainen toi oman osuutensa seminaarin toteuttamiseksi. Jokaisen panos oli ollut tärkeä. Olimme onnistuneet.

Seminaaripäivien aikana silmänurkkiin useita kertoja nousseet kyyneleet eivät johtuneet pelkästään siitepölykaudesta, vaikka niin väitinkin. Noiden neljän sanan takaa löytyvällä tunneaallokolla taisi olla jotain tekemistä tuon vetistelyn kanssa.


Yhteisellä matkalla

Olen saanut olla NYn Klubitalojen matkassa niiden syntyvuodesta 2012 saakka. Ouluun, Kajaaniin ja Rovaniemelle on perustettu talot, joilla on yhteiset juuret ja yhteinen kasvupohja, mutta joista jokainen on kasvanut vuosien varrella omannäköisekseen. Oululaisuus, kainuulaisuus ja lappilaisuus näkyvät klubitalojen toiminnassa – ja niin pitääkin. Vaikka jokainen talo toimii omalla persoonallisella tavallaan ja kasvaa omalla vauhdillaan, on toiminnan taustalla meitä yhdistävä NYn arjen kivijalka sekä kansainvälisen klubitaloideologian laatusuositukset, jotka määrittelevät jäsenten oikeudet ja toimivat eettisinä ohjeina työntekijöille. 

Olemme osa Suomen Klubitalot ry:tä, johon kuuluu tällä hetkellä 23 klubitaloa ja joiden toiminnassa on mukana useita tuhansia ihmisiä ympäri Suomen (www.suomenklubitalot.fi). Ainutlaatuisen toimintamallimme lisäksi erityisen arvokasta on se, että meitä on näin paljon. Aina löytyy joku, johon tukeutua silloin, kun toista tarvitsee.

NYn Klubitalojen vuosiin mahtuu monenlaista. Yhteisen kehittämistyön tuloksena toiminta on monipuolistunut ja laajentunut, on ollut kokeiluja ja projekteja ja syntynyt uusia toimintamuotoja. Klubitalojen jäsenmäärät kasvavat koko ajan sekä toisaalta taas jäsenet löytävät erilaisia jatkopolkuja: työtä ja opiskelua klubitalon ulkopuolelta sekä pääsevät elämässään asettamiinsa tavoitteisiin muutoin. Jäsenten ja jäsentutustujien lisäksi taloissamme on ollut lukuisia vierailijoita, työkokeilijoita, harjoittelijoita, työntekijöitä, yhteistyötahoja ja monenlaista muuta verkostoa. Osan kanssa yhteinen matka on kestänyt vain pienen hetken, osan kanssa kuljetaan vieläkin yhdessä, rinnakkain.

Olen etuoikeutettu, kun olen saanut olla mukana klubitalojen matkalla alusta saakka. Olen etuoikeutettu saadessani tehdä tätä työtä edelleen. Ja mistä kaikki lähtikään, sosionomiopintojen aikaisesta työharjoittelusta 13 vuotta sitten! Eipä silloin NYlle astellut nuori sosionomiharjoittelija tiennyt, että tätä harjoittelupätkää seuraisi pitkä työura arvostamani työnantajan palveluksessa ja nyt viimeisimpänä klubitalotyössä. Tässä ainutlaatuisessa yhteisössä, jonka arvot kohtaavat omani ja jossa olen voinut aidosti kokea työn iloa joka päivä. Tämä ei ole itsestäänselvyys. Kiitollinen olen niille henkilöille, jotka ovat luottaneet ja mahdollistaneet nykyisen työni yhdessä elämäni parhaista yhteisöistä.


Tasavertaisesti, rinnakkain


Kuulen toisinaan vierailijoita palautetta klubitalovierailusta, että ”ei täällä tiedä kuka on jäsen ja kuka työntekijä”. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että työtä tehdään oikealla tavalla. Klubitalomalliin kuuluva, aidosti tasavertainen toimintatapa jäsenten ja henkilökunnan välillä on ainutlaatuista, jotakin, mikä ei välttämättä synny itsestään.

Se vaatii jokaiselta työntekijältä säännöllistä pohtimista, miten työssäni toimin. Osaanko tukea, rohkaista, innostaa ja kulkea jäsenen rinnalla silloin, kun tilanne sitä vaatii ja toisaalta vetäytyä ja antaa tilaa niin, että aito osallisuus ja tasavertainen toimijuus mahdollistuu. Työ vaatii uskallusta astua ulos asiantuntijan roolista, hyppyä tietämättömyyden alueelle, dialogisuutta, ihmisyyttä. Klubitalossa työpäivät ovat täynnä hyvin erilaisia kohtaamisia ja hetkiä, eivätkä kaikki työpäivät ole täynnä hymyä. Eteen tulee väistämättä asioita, jotka ovat raskaita ja vaikeita. Kaikkia väsyttää joskus, eikä aina naurata. Jälkeenpäin huomaa, että kyllä niihinkin päiviin iloa mahtui.

Kevätseminaarissa kuultiin, että NYn klubitalot ovat saaneet alkunsa yhdestä pienestä puhelinsoitosta, jonka Suomen Klubitalot ry:n nykyinen puheenjohtaja Esko Hänninen on NYlle aikoinaan pirauttanut. Jos tuota puhelua ei olisi soitettu ja jos organisaatiomme johto ei olisi asiaan silloin tarttunut, en minä istuisi nyt tässä, eikä meillä olisi nyt kolmea vahvaa klubitaloa, joiden piirissä on yhteensä lähes 800 jäsentä. Seminaarin aikana kuulimme myös, että klubitalojemme ja NYn sosiaalisen työllistymisen äitihahmo, Lea Nikula, oli palkittu Vatesin Tulisielu -kunniakirjalla. Ei olisi osuvampaan hetkeen palkinto voinut tulla! Molemmat klubitalojemme avainhenkilöt saivat ansaitut aplodit.

Kesälomien kynnyksellä annan aplodit ja kiitokset myös talojemme jäsenille, työntekijöille ja talojemme laajalle verkostolle. Yhteisen työmme ansiosta kolme pohjoisen klubitaloa ovat merkityksellisiä ja ainutlaatuisia yhteisöjä monella tavalla, monella tasolla ja monelle ihmiselle. Myös itselleni.

Lahja Leiviskä
palveluesimies, NY Klubitalot Pönkkä, Tönäri ja Roihula
Suomen Klubitalot ry:n hallituksen jäsen vuodesta 2016 alkaen

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti