Blogi

Päivi Nikula-Väisänen

perhe- ja paripsykoterapeutti

Kirjoitettu
18.06.2019

Parisuhteen kiemuroita

Useimmilla meistä on jokin käsitys siitä, millainen on hyvä parisuhde. Tämä käsitys syntyy varsin usein naistenlehtien tai julkkisten kepeän parisuhdekuvauksen kautta. Myös omien vanhempiemme tapa olla parisuhteessa luo mielikuviamme siitä, mitä parisuhteelta on odotettavissa. Siinä missä vanhempiemme esimerkki toimii ehkä realistisena kuvana parisuhteesta, julkkisten esimerkit voivat synnyttää virheellisen käsityksen siitä, että jatkuva onnen tunne ja rakkauden huuma olisivat ikään kuin hyvän parisuhteen normi. Jos oma parisuhde jää tässä vertailussa toiseksi, tehdään helposti päätelmä siitä, että kumppanin valinta on epäonnistunut ja liitto toimimaton. Tämä näyttää olevan niin yleinen käsitys, että törmään siihen työssäni toistuvasti.

Saksalainen tutkija G. Bodenmann (2003) on tutkinut nuorison rakastumiskäsitystä ja parisuhdetta. Tutkimuksessaan useimman 17–19 vuotiaan pojan mielestä parisuhteen onnistumisen eteen ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Parisuhde soljuu heidän mielestään ihan itsekseen. Mitä itse ajattelet? Minä kyllä hämmästyin lukiessani tämän – mistähän tällainen käsitys on nuorille pojille syntynyt?

Varsin usein ajattelemme parisuhdetta vain rakastumisen vaiheena: intohimon ja fyysisen vetovoiman ajatellaan olevan kaikkein tärkein parisuhteen osa-alue. Rakkauden muista, ja usein sen kestävämmistä, elementeistä kuten henkinen läheisyys tai sitoutuminen, ei puhuta lainkaan. Kaksi jäljemmin mainittua voivat kehittyä vasta parisuhteen jatkuttua pitempään, kun rakastumis- ja intohimovaihe on jäänyt vähemmälle ja pariskunta on ehtinyt tutustua toisiinsa.

Parisuhde kokee usein ensimmäiset haasteensa rakkaiden lasten saavuttua perheeseen. Vauvat ja pienet lapset, koululaiset, murrosikäiset, haastavat lapset, kiltit lapset, työt ja harrastukset täyttävät elämän. Missä ovat yhteiset kynttiläillalliset, viikonloppumatkat ja kävelylenkit? Pitäisikö romanttisen onnen huuman säilyä läpi vuosien samanlaisena kuin suhteen alkuaikoina? Naistenlehtien palstoilla voidaan näin väittää, mutta helposti unohtuu se, että kaikilla ei ole mahdollisuutta lasten- ja kodinhoitajaan, vaan arki on niin touhukasta, että illalla ei ensimmäisenä tule mieleen pukeutua ja lähteä illalliselle. Sen sijaan sänky kutsuu… nukkumaan. Parisuhdetta ei tietenkään ole tarkoitus hukuttaa arjen keskelle, vaan toista voi huomioida pienillä eleillä, mukavilla sanoilla ja sisällyttämällä arkeen pusut ja halit myös aikuisten kesken.

Tässä muutamia ajatuksia siitä, miten voi vaalia parisuhdetta:


  1. Opettele tuntemaan kumppanisi, keskustelkaa lapsuudesta, nuoruudesta, tästä hetkestä, arvoista ja toiveista. Älä luule ja tulkitse, vaan kysy. Kuuntele.

  2. Vaali kiintymystä ja ihailua. Kiinnitä huomio hyvään.

  3. Pyydä puolisoltasi apua – käänny hänen puoleensa, kiitä avusta ja tuesta. Välillä saa olla heikko ja väsynyt, tämä koskee molempia puolisoita.

  4. Ota huomioon puolisosi toiveet – aidosti.

  5. Ratkaistavissa olevien ongelmien ratkaisu sopuisasti. Aloita lauseet aina minä- sanalla.

  6. Jokaisessa parisuhteessa on ns. ”ikuisia ongelmia” (ratkaisemattomia). Näiden suhteen olisi hyvä opetella kompromissien teko. Huom. vältä valtataistelua ja luovu toisen muutospyrkimyksistä! Hämmästyt, miten voit omalla myönteisellä toiminnallasi vaikuttaa toiseen myönteisesti.

  7. Tehkää asioita yhdessä, naurakaa, itkekää, keskustelkaa kokemastanne, lukemastanne ja näkemästänne. Ilman yhteisiä kokemuksia ja yhdessäoloa on vaikea rakentaa tunneyhteyttä. Tämä on tärkeää!

  8. Hae apua parisuhteen solmuihin, riittävän aikaisin. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin parisuhteen hoitaminen ja vaaliminen?

Mielestäni parisuhteen eteen pitää tehdä työtä, se on fakta. Tarvitaan konkreettisia tekoja, keskusteluja, ja erityisesti toisen kuuntelemista. Parisuhteen vaaliminen vaatii aikaa, suunnittelua ja joskus vähän rahaakin. Voisimme kuitenkin oppia rakastamaan puolisoa ja perheenjäseniämme vähemmin vaatimuksin ja varaamalla aikaa ihan tuiki tavalliseen yhteiseen tekemiseen enemmän. Siinä on vissi ero, oletko rakastunut vai rakastatko puolisoasi. Rakastamisen oppiminen on varsinainen parisuhteen haaste. Ja parhaassa tapauksessa se on palkinto. Onni voi olla läsnä, vaikka elämä ei olisikaan täydellistä.

Päivi Nikula-Väisänen
Lapsiperhetyön asiantuntija, perhe- ja paripsykoterapeutti
Vanhempien Akatemia

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti