Blogi

Hilkka Lahti

viestinnän asiantuntija

Kirjoitettu
02.07.2019

Viestin lähettämiseen ei tarvita aakkosia!

Pyöräilen töistä kotiin väistellen kaupunkia halkovia tietöitä. Sataa tihuuttaa ja mutta ilmassa on kesän leppeä henki. Mieli on keveä, onhan työviikko takana. Matkan pysäyttää tietyömaan lisäksi ruuhka: rollaattorin kanssa kulkeva vanhus, työmatkaansa taittavat pyöräilijät ja kävelijät.

Puoleeni kääntyy keski-iän ylittänyt rouva, joka kärkkäästi esittää ajatuksensa siitä, miksi ruuhka on syntynyt juuri sille tieosuudelle ja kuinka myös minä pyörineni olen osa ongelmaa.

Ensimmäinen kypärän alle osuva tunne on ärtymys: miksi ihmeessä me harvaan asutun maan harvalukuiset ihmiset emme kestä lähimmäisiämme sitä hetkeä, minkä pikkukaupungin perjantairuuhkan purkaminen jalkakäytävällä kestää? Voisi kai eläkeläinen muulloinkin asiansa hoitaa kuin silloin, kun työläiset kiiruhtavat koteihinsa?

Suuni on jo valmiina napauttamaan kohti ja kovaa, mutta väliin ehtii murrosiästä lähtien vaalimani motto: Älä provosoidu, kun provosoidaan. Kun eniten ketuttaa, hymyile leveimmin.

Ihmisten välinen vuorovaikutus ja ihmissuhteet ylipäätään ovat varmasti vaikein ihmiselle elämässä annettu tehtävä. Silloin puhutaan myös, ja eritoten, ihmisten välisestä viestinnästä. Viestinnän professori Osmo Wiion ensimmäinen viestinnän laki sanoo kärjistetysti, että viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Miten suuri onnistumisen todennäköisyys on silloin, kun pitäisi viestiä läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa, jolloin viestiä ovat häiritsemässä myös tunteet ja tuoksut?

Helsingin Sanomat haastatteli psykologi Nina Pyykköstä toisen ihmisen näkökulman ymmärtämisen vaikeudesta (HS 4.6.2019). Psykologin neuvo oli vanha tuttu: Älä sorru ajatustenlukuun, kuuntele enemmän, oleta vähemmän.

Toisen ihmisen ymmärtäminen on vaikeaa, jopa ammattilaiselle, sen myöntää Pyykkönenkin. Peilaamme toisen ihmisen tekemää ja sanomaa aina omaan kokemusmaailmaamme ja tulkitsemme asioita omasta näkökulmastamme. Pieleenhän ne tulkinnat tuppaavat menemään.

Viestinnässä rakennetaan ja vastaanotetaan sanomia ja luodaan merkityksiä. Viestinnällä luomme yhteistä todellisuutta ja yhteistä ymmärrystä. Viestintä mielletään sanomien tuottamiseksi, sanoiksi, lauseiksi, someksi, mediaksi, mutta eihän viestin lähettämiseen tarvita edes aakkosia, ilmeet ja eleetkin puhuvat. Eräs sairaanhoitaja sanoi: Potilaan kasvoille vetämä peitto on vahva viesti.

Minun oli vaikea ymmärtää kadulla tapaamani rouvan käyttäytymistä. Ymmärrykseni olisi saattanut lisääntyä, jos olisin keskustellut hänen kanssaan ja saanut tietää, mihin hän perusti ventovieraalle ihmiselle lähettämänsä viestin. En ehkä senkään jälkeen olisi ollut hänen kanssaan samaa mieltä, mutta ärtymykseni olisi saattanut laantua ja olisin voinut hyväksyä ainakin sen, että ihmisten ajatukset, teot ja mielipiteet ovat erilaisia.

Asia ei ollut tällä kertaa puhumisen vaivan arvoinen, mutta saipa se kuitenkin aikaan ajatusprosessin.

Voisiko olla niin, että viestintä onnistuisi paremmin, kun kuuntelisimme enemmän ja paremmin? Olisiko vuorovaikutus toimivampaa, kun emme tekisi tulkintoja, vaan vilpittömästi pyrkisimme selvittämään toisen näkökantoja? Olisiko elämä helpompaa, kun emme etsisi maalia, johon ampua oma paha tuulemme ja turhautumisemme, vaan käyttäisimme senkin ajan itsemme ja omien motiiviemme tutkailemiseen?

Voisiko, olisiko? 


Hilkka Lahti
Viestinnän asiantuntija
Nuorten Ystävät

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti