Blogi

Elina Penger

lapsiperhetyön ja kasvatuspsykologian asiantuntija

Kirjoitettu
21.08.2019

Minustako aikuismalli?

Onko missään hommassa niin surkeat työehdot kuin vanhemmuudessa? Velvoitteiden tarkkaa alkamisaikaa ja laatua et välttämättä tiedä etukäteen, työsuhde jatkuu minimissään 18 vuotta, työaika on 24 tuntia ja seitsemän päivää viikossa eikä palkkaa tipu. Päinvastoin, työ keventää lompakkoasi vuosi vuodelta enemmän.

Kehityskeskusteluja suoriutumisestasi käydään lapsesi opittua puhumaan lähes päivittäin ja niiden sävy on harvoin kannustava. Työnantajan kasvaessa keskusteluista voi tulla päiväkausia kestäviä neuvotteluita, joissa näkemyksesi ja periaatteesi kyseenalaistetaan ihmeen nokkelin perustein. Lopulta saatat kummastella, miten muna onkaan kanaa viisaampi jo ennen kouluikää.

Kuinka moni meistä pysähtyy odotusaikana aidosti miettimään, mitä vanhemmuus on, millaiset eväät minulla vanhemman vastuuseen on ja mitä malleja haluan lapselleni välittää lapsena osakseni saamastani vanhemmuudesta? Me vanhemmat tiedämme, että mahdollisia pysähtymishetkiä on usein huomattavasti vähemmän lapsen saavuttua arkeamme sulostuttamaan.

Lapsen tultua elämäämme toimimme aikuismalleina kaiken kuulevien korvien ja kaiken näkevän silmäparin tarkkaillessa toimintaamme herkeämättä. Äänenkäyttömme, sanavalintamme, kosketuksemme, naurumme, ilmeemme ja tunnereaktiomme rekisteröidään ja talletetaan tuon pienen ihmisen sisimpään. Sinne tallentuu tiedostamatta myös se, miten puhumme itsestämme, puolisostamme, ystävistämme, perheenjäsenistä ja muista ihmisistä ympärillämme. Opetamme omalla toiminnallamme arvojemme ja uskomustemme ohella, mitä on olla parisuhteessa, vanhempi ja aikuinen.


  • Saavatko lapseni tullessani töistä kotiin seurakseen työhönsä tyytyväisen vanhemman?

  • Millaisen mallin parisuhteesta välitän lapsilleni heidän elämäänsä varten?

  • Olenko lapsilleni esimerkki siitä, että aikuisuus on ihanaa, rikasta ja tavoiteltavaa aikaa?

  • Miten kohtelen itseäni, läheisiäni ja lastani? Arvostanko? Ihastelenko? Olenko ylpeä vai välinpitämätön?

Onni tällä hetkittäin kuoppaisella vanhemmuuden polulla on se, että vaikka kaikki menisi joskus metsään, lapsemme on parhaimmillaan uskomattoman anteeksiantava ja lempeä työnantaja. Meille tarjoutuu jatkuvasti uusi mahdollisuus muuttaa omaa olemistamme ja toimintaamme vanhempina. Lapsemme ollessa leikki-, murros- tai teini-ikäinen ja keskustelutaitoinen (vaikkei aina -haluinen), voimme myös mallintaa hänelle sen, että vaikka olemme erehtyväisiä, opimme ja kehitymme niin aikuisena kuin vanhempanakin edelleen.

Vanhempien Akatemia tarjoaa mahdollisuuden arvioida ja vahvistaa omaa vanhemmuuttamme, pysähtyä poimimaan toiminnastamme ja jäljittelemistämme malleista helmet ja tulla tietoiseksi myös niistä malleistamme, joita emme halua lapsellemme välittää. Elää elämäämme ja aikuisuuttamme sekä vanhemmuuttamme siten, että se toimii hyvänä mallina lapsillemmekin.

Tervetuloa löytöretkelle myönteiseen vanhemmuuteen meille Vanhempien Akatemiaan!



Kurkkaa syksyn toimintamme sivuiltamme:
www.nuortenystavat.fi/vanhempienakatemia

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti