Blogi

Jarmo Salmi

työnohjaaja

Kirjoitettu
09.10.2019

Mihin työnohjausta tarvitaan?

Työnohjauksessa tuntuu hyvältä yhteisesti jakaa työn kuormaa ja tulla vastavuoroisesti kuulluksi ja vastaanotetuksi. Oman työn rajat ja vastuut ovat läsnä, vaikka niitä saatetaan tarkastella kysellen, tunnustellen ja etsien. Kyse on aina perustehtävän tutkimisesta ja perustehtävän tukemisesta.

Sosiaali- ja terveysalalla työntekijöiden on usein mahdollista osallistua työnohjaukseen. Mutta mitä se työnohjaus oikein on ja millaisia hyötyjä sillä voidaan saavuttaa?

Työnohjaajien oma yhdistys määrittää työnohjauksen näin: Työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja omaan työhön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Työnohjauksen tavoitteena on vapauttaa voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen (https://www.suomentyonohjaajat.fi/).

Työnohjausta voidaan toteuttaa yksilö-, pari-, ryhmä-, työryhmä- tai yhteisötyönohjauksen muodoissa. Esimiehillä voi olla oma ryhmänsä tai yksilötyöskentelyä nimenomaan esimieheyteen liittyvien kysymysten tarkastelussa. Työskentelymenetelmä voi olla keskustelu, tai sitä voidaan elävöittää erilaisin toiminnallisin menetelmin, jolloin ikään kuin toiminnallisesti ulkoistetaan   erilaisia mielen sisältöjä. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi roolinvaihtoa rooliteorian pohjalta. Työnohjausta voidaan lähestyä erilaisten viitekehysten kautta. Oma koulutustaustani on yhteisödynaaminen, jolloin tärkeä sijansa on perustehtävän, rakenteiden, johtajuuden ja yhteisöllisten tunteiden tarkastelulla.

Pelkkä rentoutustoiminta tai fyysiset harjoitteet ilman, että niitä kytketään omaan kokemukseen työstä, eivät mielestäni ole yllä olevan määritelmän mukaista työnohjausta. Työnohjaustilanteessa ollaan omassa työroolissa, vaikka pyritäänkin ottamaan etäisyyttä ja laajentamaan perspektiiviä arkipäivän tehtäviin. Oman työn rajat ja vastuut ovat läsnä, vaikka niitä saatetaan tarkastella kysellen, tunnustellen ja etsien. Kyse on jollain tavoin aina perustehtävän tutkimisesta ja perustehtävän tukemisesta. 

Työnohjaaja ei ensisijaisesti kerro, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän ei ole opettaja tai luennoitsija. Sen sijaan hän pyrkii auttamaan esimerkiksi työryhmää ilmaisemaan ”mitä me työryhmänä ajattelemme tästä asiasta”, ja auttaa näin työryhmää löytämään itse etenemisväylänsä maastoa tunnustellen.

Tunnistan kokemuksesta, kuinka työnohjattavat kovasti haluaisivat nopeastikin kuulla mielipiteeni ja kantani moniin asioihin. Tunnistan hyvin myös sen, kuinka työnohjaajana voi olla suuri houkutus suostua neuvonantajaksi. Työnohjaajan näkemyksiin sisältyy usein tiettyä arvovaltaa, siksikin pitää olla tarkkana, jotta ei veisi työryhmältä niitä päätöksentekoedellytyksiä, jotka sille kuuluu. Aloittelevalle työnohjausryhmälle voi olla luonteenomaisempaa olla enemmän riippuvainen työnohjaajan toiminnasta ja näkemyksistä kuin ryhmälle, jolla on ollut tilaisuus kehittyä kokemuksen myötä itsenäisemmäksi ja siten vähemmän riippuvaiseksi työnohjaajan näkemyksistä. Olennaista työskentelyn kannalta on joka tapauksessa se, että ryhmän jäsenet tuottavat työskentelyyn sen materiaalin, jota yhteisesti työohjaajan kanssa tarkastellaan.

Työnohjauksen voima ei ensisijaisesti ole yksittäisessä istunnossa, vaan prosessissa, jonka säännölliset sovitut tapaamiset mahdollistavat. Työnohjauksen maailma ei ole mustavalkoinen. Joskus voi olla hyvinkin tarkoituksenmukaista, että työnohjaaja kertoo omia näkemyksiään. Lisäksi joissakin eettisissä tai juridisissa rajakysymyksissä työnohjaajalla saattaa olla velvollisuuskin ilmaista oma näkemyksensä selkeästi ja määrätietoisesti.

Parhaimmillaan työnohjausistunnosta lähdetään hyvällä tuulella ja voimaantuneena. Tuntuu hyvältä yhteisesti jakaa työn kuormaa ja tulla vastavuoroisesti kuulluksi ja vastaanotetuksi. Vielä parempi on, jos aiemmin epämääräinen asiavyyhti jäsentyy.

Kaikki tämä koituu viime kädessä asiakkaan hyväksi!  


Jarmo Salmi
Nuorten Ystävät
työhönvalmentaja, työnohjaaja

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti