Blogi

Annika Haltsonen

ohjaaja

Kirjoitettu
12.11.2019

Lastensuojelutyötä tehdään yhdessä ja yhteistyöllä

Lastensuojelu on haastavaa ja vastuullista toimintaa. Iloa ja jaksamista työhön tuovat pienet arjen asiat ja niiden jatkona voi tapahtua suuriakin onnistumisia. Yksi niistä oli, kun työtiimissämme saimme todistaa nuoren lähtöä asiakkuudestamme tilanteessa, jossa meillä kaikilla on usko hänen onnistumiseensa.

Lastensuojelutyötä tehdään yhdessä ja yhteistyöllä, kiitoksia odottelematta. Onnistumisiin vaikuttavat todella monet asiat. Onnistumiseen tarvitaan yhteinen tavoite, jota kohti mennään arkea ja pieniä hetkiä vaalien. Siihen kuuluu myös tavoitetta kohti suuntaaminen aina uudelleen ja uudelleen tehdyistä tai tapahtuneista virheistä huolimatta.

Lastensuojelun työtekijät saavat osakseen usein kritiikkiä ja arvostelua. He ottavat arjessa vastaan asiakkaiden murheet ja kielteisen palautteen ja lisäksi lukevat median kohahteluja lastensuojelussa tehdyistä virheistä. Kaikesta kielteisestä palautteesta huolimatta lastensuojelutyötä tekevän on huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan ja palattava maltillisesti työn arkeen yhä uudelleen.

Arjen työn perusta on turvallisuus ja turvallisuuden tunne. Pyrimme luomaan turvallisen ja vakaan arjen, jossa lapsen on hyvä kasvaa ja kehittyä. Tavalliseen arkeen kuuluvat tavallisista arjen askareista huolehtiminen. Arki rakentuu riittävän unen turvaamisesta, säännöllisestä ruokailusta, vaatehuollosta, riittävästä hygieniasta ja siisteydestä, koulunkäynnin turvaamisesta, sosiaalisista suhteista ja mielekkäästä tekemisestä. Perusarki on teini-ikäisten kanssa täynnä monenlaisia tunteita ja tapahtumia, ja nuoret ovat kaikki omanlaisiaan persoonia. Yksi haluaa halata koulusta tulessaan, kun taas toinen voi vaivaantua kyselyistä ja huomioista. Me ohjaajat pyrimme huomioimaan nuoren tarpeet arjessa ja vastaamaan niihin.

Mainitsemani onnistuminen oli huostaanoton purkaminen. Yksiköstämme lähtevälle nuorelle järjestettiin läksiäiset. Hän kutsui paikalle henkilöitä, joiden koki olleen merkityksellisiä matkallaan. Nuori oli tehnyt ohjaajilleen upeat kortit ja hauskat mitalit. Lisäksi nuori ja hänen vanhempansa pitivät juhlassa hienot puheet.

Me ohjaajat annoimme nuorelle kortin, johon olimme kirjoittaneet tilanteeseen ja häneen sopivia myönteisiä sanoja. Kutsuvieraat toivat nuorelle lahjoja, ja työntekijä, joka ei päässyt paikalle oli lähettänyt kannustavan ääniviestin nuoren kuunneltavaksi. Kahvipöydässä muistelimme yhdessä nuoren vaiheita ja kertasimme hänen vahvuuksiaan. Upeaa tilanteessa oli, että nuori itse ja hänen vanhempansa kiittivät meitä tekemästämme työstä.

Haluan muistaa nuoren sanat: Kiitos, että olette ärsyttäneet minua ja olleet läsnä. Haluan muistaa myös vanhemman sanat: Vaikka ette arjessa sitä huomaa, teette arvokasta työtä. Painan mieleeni kollegani viisaat sanat siitä, kuinka nuori oli tullessaan pelokas ja pippurinen, ja jossain yhteisen matkan aikana hänelle kirkastui tavoite, jota kohti hän lähti työskentelemään.

Toivon sydämestäni kaikkea hyvää sinulle nuori. Kiitos, että olemme saaneet tavata sinut ja työskennellä kanssasi. Olen iloinen ja liikuttunut, että kiitit meitä työstämme. Toivon, että esimerkkisi voi auttaa muitakin nuoria, jotka eivät vielä ole löytäneet tavoitettaan tai keinoja sen saavuttamiseksi.

Toivon, että nuoret ja heidän vanhempansa, yhteiskunta ja lastensuojelun työntekijät voivat yhdessä kirkastaa hyviä tavoitteita ja muistaa, että ne saavutetaan työskentelemällä tavoitteen eteen maltillisesti yhdessä.

Hyvien asioiden tapahtumiselle ja lasten kasvulle on annettava aikaa ja yhteistyön turvaa.



 

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti