Vanhempien Akatemia Blogi

Riitta Alatalo

kehittämispäällikkö

Kirjoitettu
19.12.2019

Onnenympyrä ja muita perinteitä

Ulkona paukkuu kirpeä pakkanen. Päivä kääntyy iltaa kohti ja ulkona lumihiutaleet loistavat hangella kuin tähdet. Istun mummolan isossa pirtissä ja jännitys kipristää vatsaa, tuntuu samalla ihanalta ja pelottavalta. Milloinhan se pukki tulee? Toivon niin kovasti isoa vauvanukkea! Miksihän äiti hymyilee, kun kysyn, saanko joskus pikkusiskon tai -veljen? Vauvat ovat ihania! Naapurissakin on ihan pieni vauva ja osaan kyllä auttaa. Tätikin sanoi, että minusta on paljon apua vaipan vaihdossa. Se harson alla oleva muovi on kyllä joskus hankala, kun se luisuu pois juuri kun olen melkein saanut sidottua sen päät yhteen. Ja voi miten mukavaa on muussata banaani lautasella ja syöttää se vauvalle.

Mitä, isä lähtee käymään saunalla, saanko tulla mukaan? Ei nyt, odottakaa täällä sisällä, sanoo isä. Isä tulee ja samalla oveen koputetaan! Joko nyt? Äkkiä piiloon kamariin ja ovi kiinni. Kop-kop-kop. Onko täällä kilttejä lapsia? On, sanoo isoveli. Raotan ovea ja kurkistan. Hui! Pukki on hirveän ruma – ja pelottava! Pappa kutsuu minua, jokohan uskaltaisi? Avaan ovea lisää, matka pirtin toiselle puolelle on liian pitkä, miten ikinä selviän sinne? Ei auta, nyt on uskallettava, laitan silmät kiinni hetkeksi, hengitän syvään ja pinkaisen juoksuun. Vihdoin turvassa papan sylissä, hyvinhän se meni. Täältä voi jo katsoa tarkemmin pukkia, vähän jo hymyilyttääkin. Veli tuo minulle paketin, se on iso ja kääritty punavalkoiseen paperiin, jossa on suloisia enkeleitä ja pupuja. Avaan varovaisesti paperin ja siellä se on, vauvanukke, jota niin hartaasti olin toivonut! Miten onnellinen olen! Painan poskeni vauvan päätä vasten, se tuntuu viileältä ja tuoksuu ihan nukelta. Nyt tuntuu siltä kuin vatsa pyörähtäisi ympäri, se on onnenympyrä.

Joulu on täynnä muistoja ja tunnelmia, tuoksuja, värejä ja makuja. Jos laitat silmät kiinni hetkeksi, mitä muistat menneistä jouluista ensimmäisenä? Näetkö värit, aistitko tunnelman vai haistatko tuoksut? Muistot voivat kertoa siitä, millainen lapsuutemme on ollut, mutta myös meistä itsestämme. Muistamme sen, mikä on meille merkityksellistä. Tämä oma lapsuusmuistoni on ajalta, jolloin olin noin 4-vuotias. En tietenkään voi olla varma, onko osa aistieni tuottamasta tiedosta peräisin myöhemmiltä vuosilta tai muista talvisista hetkistä, mutta itselleni se tuntuu hyvin todelliselta. Muiston kirjoittaminen ja sen lukeminen oli yllättävän koskettavaa ja merkityksellistä. Hetki oli elävä kuusen tuoksuineen ja pirtin lämpöineen, muisto on kuin turvapaikka, johon on hyvä palata, kun maailma murjoo. Minkä muiston sinä haluaisit kirjoittaa, mikä on sinun turvapaikkasi? Mitä muisto kertoo sinusta itsestäsi?

Ihanan, rakkaan ja levollisen Joulun voi viettää perinteitä kunnioittaen tai uusia luoden. Jos kiire on ollut koko syksyn läsnä, ja suurin toiveesi on ollut saada levätä ja nukkua, kokeile tätä Heli Laaksosen Joulupatjaperinnettä, eli…

…ohje kummottos viätetä hiano joulu


  1. Kisko aatoaatton sänkyst patja ja raaha se huushollin suurimma huane lattial.

  2. Ruppe pinoma sihe ihani tyynyi, villoi ja fällyi, ympäril kaikemoist hyvä syämist, mialuite muitten tekemä, vaik myyjäisist, uussi kirjoi ja konvehtei – ja lempi-ihmissi ja -eläimi.

  3. Laiteta ovi hualellisest lukko, puhelimet ja wifit jätetä piironkin ylälaatikko.

  4. Sit makkat siin joulupatjal retkeilemäs 3-9 vuarokaut. Jos joku tule kylä, ni anna tulla vaa, morjenstele siält peito alt. Kyl hän äkki lähte, kokemust on.

  5. Uuttevuatte mennes olet nii lojumisse kyllästyny, et olet virtta täys.

Muistetaan kuitenkin ulkoilla ja reippailla päivittäin, sen jälkeen jaksaa taas makoillakin 😊.

Kiitos teille ihanille vanhemmille, lapsille, nuorille ja yhteistyökumppaneille lukuisista lämpimistä kohtaamisista ja keskusteluista kuluneen vuoden aikana! Toivotan koko tiimimme puolesta Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2020!

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti