Tarja Kulju

perhehoidon sosiaalityöntekijä

Kirjoitettu
06.04.2020

Naurua korona-aikaan: Voiko huoli ja huumori elää meissä vierekkäin?

Saako koronaviruspandemian aikana olla iloinen ja pitää hauskaa? Vai onko kaikkien oltava vakavia ja huolissaan? Onko rypistettävä otsaa, vaikka itsellä ei juuri nyt olisikaan mitään akuuttia ongelmaa? Voiko sekä huoli että huumori elää meissä vierekkäin ja sulassa sovussa?

Nauramisella tiedetään olevan paljon hyviä, terveyttä ja mielihyvää edistäviä vaikutuksia. Tutkitusti nauru vähentää stressiä, väsymystä, ahdistusta ja kipua. Nauru rentouttaa, vahvistaa immuunijärjestelmää, lisää energiaa ja endorfiinien määrää. Näihin ajatuksiin perustuu myös naurujooga, jonka alun perin kehitti intialainen lääkäri 1990-luvulla. Naurujooga on menetelmä, jonka avulla opetellaan nauramista ja sitä kautta parannetaan terveyttä.

Yleensä se käytännössä tarkoittaa sitä, että liikkeelle lähdetään tekonaurulla. Kun porukka hekottaa tekonaurua kuka milläkin tyylillä, ei mene kauan, kun tekonauru muuttuu aidoksi. Siihen kun lisätään hauskoja ilmeitä tai opetellaan tarkoituksella uusia naurutyylejä kuten kananaurua, sikanaurua tai hiirinaurua, ollaan jo pitkällä vapauttavan, luovan nauramisen tiellä.

Nauraa voi myös itsekseen ja jopa etäyhteyksien avulla. Monille nauramisen opettelu voi olla jopa luontevampaa yksin kuin ryhmässä. Mitäpä jos seuraavan kerran auton ratissa alkaisinkin nauraa hekottaa ja kokeilisin erilaisia, mitä oudoimpia naurutyylejä. Ei kai sen pitäisi olla sen kummempaa kuin laulaminenkaan, jota kai monet meistä auton ratissa harrastavat. Haastavinta monelle naurujoogan mallin mukaisessa nauramisessa on se, että tuntuu tyhmältä, jos ei ole varsinaista syytä nauraa. Mutta onko se rajoittunut, kenties lapsena jo opittu uskomus, että ”tyhjännauraminen” on kiellettyä ja osoitus lapsellisuudesta? Mitäpä jos antaisimme itsellemme luvan olla lapsellisia?

Lapset nauravat jopa useita satoja kertoja päivässä, kun aikuisilla määrä saattaa jäädä alle kymmeneen. Lapsen nauru lähtee spontaanisuudesta ja vapaudesta, se viestii iloa, jonka lähdettä ei ole analysoitu eikä sopivuutta pohdittu puhki. Aikuinen sen sijaan kokee tarvitsevansa naurulleen syyn, mielellään sellaisen, jonka voi linkittää älyllisyyteen tai fiksuuteen. Puujalkavitseille saatetaan hymähdellä ja sananmuunnoksia pitää tyhminä.

Monille meistä työpaikkahuumori on yksi tärkeimmistä asioista, mikä saa meidät viihtymään työssä ja kokemaan yhteenkuuluvuutta työkavereiden kanssa.  Hyvä huumori syntyy usein koomisista tilanteista, nasevista kommenteista tai vaikkapa siitä, että kirjoitamme sähköpostiin vahingossa vääriä sanoja. Monet naurut olemme työporukassa saaneet muistellessamme erään kollegan kirjoittaneen asiakkaan asiakirjaan ”ei pieretä”, kun olisi pitänyt kirjoittaa ”ei peritä”. Ei liene vaikea uskoa, että hyvät naurut työn teon lomassa lisäävät luovuuttamme, helpottavat stressiämme ja tekevät meistä myös tehokkaampia.

Miten voisimme pitää yllä naurua ja huumoria koronakriisin keskellä? Onko mahdollista yhdistää huumori ja sairaus? Hyvä esimerkki sairauksien ja hassuttelun yhteensovittamisesta ovat sairaalaklovnit, jotka ilahduttavat olemuksellaan ja tempuillaan lapsipotilaita sairaalaympäristössä. Lapset saavat klovnien kautta iloa ja hauskuutta elämäänsä ja mahdollisuuden unohtaa sairautensa joksikin aikaa. Usein iloa tuottanut kokemus jättää myönteisemmän muistijäljen koko sairaalajaksosta. Siinä missä lääkkeet hoitavat lapsen sairasta puolta, hoitaa sairaalaklovni lapsen tervettä puolta. Vakavatkaan sairaudet eivät siis ole este huumorin ja ilon viljelylle, vaan tarve sille jopa kasvaa!

Nauru ja itku ovat lähempänä toisiaan kuin tulemme ajatelleeksi. Nauru ja kyyneleet tasapainottavat kehomme kemikaaleja ja siksi tunnemme olomme paremmaksi sekä itkun että naurun jälkeen. Huumorintaju on opittua, mutta nauru on synnynnäistä, vaalikaamme sitä!

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti