Anu Isoaho

viestintäkoordinaattori

Kirjoitettu
03.08.2020

Korona, viestintä ja etätyöt - ja korona

En muista aikaa, jolloin tietoa olisi kaivattu niin paljon kuin koronakeväänä. Ihmisten puheista, uutisista, blogeista ja monesta muusta lähteestä haettiin tietoa siitä, mikä tämä virus ja tilanne maailmalla on ja mitä nyt tehdään. Onnekseni sain huomata, että ihmiset luottivat suurilta osin tutkittuun tietoon ja viranomaislähteisiin.

Kevät tuntuu jo kaukaiselta muistolta. Kun ihmisiä seuraa kaupoissa ja julkisilla paikoilla, ei turvavälejä enää pidetä ja käsidesitelineet saavat seisoa lähes koskemattomina. Ihmisen muisti on lyhyt, mikä ainakin minua harmittaa. Onko mukavuudenhalu tärkeämpää kuin yhteinen hyvä ja turvallisuus? Ainakin voimme yhdessä toivoa, että koronan toista aaltoa ei Suomeen tule. Minä toivon, että pysyisimme Suomen kamaralla vielä hetken aikaa ennen kuin kirmaamme etelän aurinkorannoille tai Aasian ihmeitä tuijottamaan.

Sosiaalialan järjestössä ja sen viestinnässä on puolessa vuodessa tehty etätöitä, osallistuttu hyvin moneen Teams-kokoukseen, koottu kasapäin ohjeita yksiköihin virallisten suositusten ja määräysten pohjalta, seurattu THL:n ja STM:n sekä muiden alan toimijoiden viestintää, kirjoitettu vielä paljon enemmän kuin aikaisemmin ja siirrytty digitoimintaan siellä, missä se on mahdollista. Kaikki asiat ja muutokset eivät ole olleet huonoja tai negatiivisia. Digitoimintaan siirtyminen on auttanut monia ihmisiä, joille sosiaaliset tilanteet ovat hankalia.

Kun harrastus- ja työkalenteri keväällä tyhjeni menoista, pääsi luovuus valloilleen. Mitä nyt tehdään tällä käsissä olevalla ajalla? Nikkarointi-, harraste-, käsityö-, ruoanlaitto- ja leivontatarvikkeiden myynti on kasvanut paikoin moninkertaiseksi. Lisäksi työ- ja perhe-elämä ovat menneet suloisesti sekaisin, mutta molemmat on hoidettu kunnialla.

Omat huomioni korona-ajan työskentelystä:
- Olen tehnyt etätöitä melkein maaliskuun puolivälistä saakka. Olen huomannut, että kotona pystyn keskittymään paremmin moniin työtehtäviin. 
- Aikaa säästyy, kun en kulje työmatkoja ruuhka-aikoina bussissa. Sen sijaan olen ehtinyt ulkoilla ja lenkkeillä enemmän, mikä tuntuu luksukselta.
- Olen syönyt terveellisemmin, vaikka ruokakaapit ovat olleet vieressä. Jospa tästä saan kipinän valmistaa parempia lounaita töihin, kun palaan toimistoon.
- Ihminen venyy paljon. Helppo homma: tee työpäivän aikana työt, mutta hoida samalla lapset ja valvo tehtävät.

Miten käy, kun lomien jälkeen alkaa paluu normaalimpaan arkeen? Mikä minua syksyssä jännittää?
- Lapset ovat olleet kotona vanhempiensa kanssa useita kuukausia. Miten pärjätään ikävän ja eri tavalla aikataulutetun arjen kanssa, kun koulu, päivähoito ja työ alkavat loman jälkeen?
- Pystynkö pitämään yllä hyvää liikkumis- ja syömisvirettä?
- Tuleeko yrityksissä lisää lomautuksia tai jopa irtisanomisia?
- Jos koronan toinen aalto tulee, pystyvätkö ihmiset samalla tavalla muuttamaan toimintaansa kuin keväällä?

Milloin palataan ”normaaliin” viestintään ja työelämään? Luulen, että ihan samanlaista arkea töihin ei tule kuin aikaisemmin. Ehkä muistamme flunssa-aikoina huolehtia tarkemmin hygieniasta, ehkä etätyöpäiviä kertyy enemmän ja matkustuspäiviä vähemmän. Ehkä yrityksissä nähdään mahdollisuuksia säästää kuluissa nimenomaan siinä, että matkustamiseen ei kulu niin paljon rahaa, ja jos etätyöt vähentävät esimerkiksi sairaspoissaoloja – ja kunhan työt vain tulevat tehtyä – niin silloinhan sekä työntekijä että työnantaja voittavat. Digitoiminta jää varmasti monesta paikassa kasvokkain ja ryhmissä tapahtuvan toiminnan rinnalle, ja näin voidaan tarjota laajemmalle joukolle palveluita, jotka auttavat heitä elämässä eteenpäin.

Entä sitten viestintä, mitä, miten ja milloin asiakkaille ja työntekijöille viestitään ”normaalimmasta arjesta”? Milloin suojavarusteita ei enää tarvitse käyttää? Milloin yksiköiden vierailukäytännöt palautuvat entisenlaisiksi? Milloin vertaistukiryhmäni taas kokoontuu? Milloin suositun lastenpsykologin seminaari taas voidaan järjestää? Voinko matkustaa jo Haaparantaan?

Kysymyksiä on loputtomasti, ja jokaiseen vastataan mahdollisuuksien mukaan etukenossa mutta aina kuitenkin ajallaan ajantasaisimmalla saatavilla olevalla tiedolla. Ja mikä tärkeintä, työtä tehdään edelleen toinen toisiimme luottaen, suurella sydämellä niin asiakkaiden hyväksi kuin senkin mahdollistamiseksi, että asiakkaiden kanssa työtään tekevät ammattilaiset voivat jatkaa hyvää työtään yksiköissä.

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti