Lea Nikula

kehittämispäällikkö

Kirjoitettu
18.08.2020

Työllistymisen esteet – Rakenteista vai asenteista kiinni?

Vuosikymmeniä kestäneen työurani aikana olen pohtinut paljon vammaisten henkilöiden työllistymistä niin kuntoutuksen, työhönvalmennuksen, rekrytoinnin kuin fyysisen toimintaympäristön näkökulmista.

Nyt teema on ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan.  Hallituksen kova tavoite työllisyysasteen nostosta ja useiden alojen työvoimapula edellyttävät kaikkien työikäisten kansalaisten osallistumista työelämään omien kykyjen ja kiinnostuksen mukaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi kesäkuun lopussa poikkihallinnollisen selvityksen vammaisten henkilöiden työllistymisen rakenteellisista esteistä, joita meillä riittää enemmän kuin tarpeeksi.

Tuloloukut, huonosti yhteensovitettavat etuudet palkkatyön kanssa, työympäristöjen esteellisyys, työtekoa tukevien palvelujen riittämättömyys, ennakkoluulot ja viranhaltijoiden tai työnantajien tietämättömyys ovat esteitä, joihin selvityksessä etsitään ratkaisuja.

Selvityksen on kirjoittanut VTM Anni Kyröläinen, joka on julkisuudessa kertonut jättävänsä usein työhakemuksesta pois maininnan pyörätuolilla liikkumisesta. Oma kokemukseni vammaisten henkilöiden kanssa työskentelystä tukee Annin ajatuksia. Jos henkilö mainitsee työtä hakiessaan olevansa vammainen tai osatyökykyinen, kutsua haastatteluun ei useimmiten tule, vaikka osaaminen ja kokemus vastaisivat työn vaatimuksia.  Jos maininnan vammaisuudesta jättää pois, tulos on usein päinvastainen.

Olipa kyse kehitysvamman, liikuntavamman, mielenterveyden tai jonkun muun sairauden tai vamman aiheuttama erityistarve työllistymisen kysymyksissä, aina löytyy epäilijöitä.  Kutsun heitä portinvartijoiksi, joiden mielestä näiltä henkilöltä puuttuu työelämän taitoja, he eivät selviä töistään tai eivät jaksa käydä palkkatöissä. Ei siis kannata edes kokeilla.

Sen sijaan että epäilemme ja asetumme esteeksi, voisimme opetella näkemään ihmisen vamman tai sairauden takaa. Meidän ammattilaisten tehtävä on löytää ratkaisuja ja joustoja työelämässä sen sijaan, että edellytämme satakymmenenprosenttista onnistumista työelämässä tukea tarvitsevilta ihmisiltä.

Olen iloinen, että Nuorten Ystävät teki aikoinaan ennakkoluulottoman päätöksen palkata vammaisia tai osatyökykyisiä henkilöitä heille sopiviin ja räätälöityihin töihin. Työyhteisöjen monimuotoisuus ja tasavertaisuus ei ole pois keneltäkään, vaan tuo rikkautta meidän jokaisen työhön.  Aina ei ole helppoa yhteensovittaa työntekijän osaamista ja työnantajan tarpeita, mutta yleensä ongelmiin löytyy ratkaisut, kun työpaikan ilmapiiri sallii avoimen keskustelun ja epäkohtiin puuttumisen. 

Rakenteita on helppo muuttaa poliittisilla päätöksillä, mutta toimintakulttuurin muutos vaatii aikaa ja aikaa. Loppupeleissä vammaisten henkilöiden työllistymisessä on kysymys meidän jokaisen asenteista ja arvoista.

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti