Lassi Kangasluoma

järjestösuunnittelija

Kirjoitettu
24.09.2020

Kaikki mokaa joskus

On helppoa arvostella ihmisiä, joiden elämää ja elinympäristöjä ei lainkaan tunne. Mitä vähemmän niistä tietää, sitä helpompaa arvosteleminen on. Kaikkien päätöksien ja toimien takana on kuitenkin monimutkainen ja sotkuinen ketju, jonka ainoastaan tämä henkilö on kokenut. Ketjun osana ovat yhteiskunnan järjestelmät ja systeemit, lapsuus, koulutus, mahdollisuudet ja ihminen itse.

Luin jokin aika sitten tunnetun turvallisuuekspertti Sidney Dekkerin kirjoittaman kirjan "Field Guide to Understanding Human Error”. Kirja käsittelee sitä, miten erilaisia virheitä ja onnettomuuksia käsitellään yhteiskunnassa ja työelämässä.

Kirjan kantava ajatus on se, että jälkikäteen on usein hyvin helppoa osoittaa tehty virhe ja ihmetellä, miksi virhe oikein tehtiin. Tällainen ajattelu jättää huomiotta sen, miksi todellisessa tilanteessa mukana olleet kokivat jälkikäteen virheelliseksi osoitetun toiminnan järkeväksi ja miksi he toimivat niin kuin toimivat. Mitä he näkivät ja kokivat tilanteessa, jossa virhe sattui. Ei kukaan lähde töihin tekemään virheitä ja mokia, poikkeuksena toki, jos joku tieten tahtoen haluaa sabotoida jotakin. Silti me kaikki teemme virheitä ja mokia.

Samoihin aikoihin luin Suomen rikkaimmista tehdystä laadullisesta tutkimuksesta ”Huipputuloiset: Suomen rikkain promille”. Siitä välittyi kolkko kuva siitä, miten varakkaat henkilöt näkevät kanssaihmisensä. Erityisen kolkkoa on, että vähävaraiset ja työttömät nähdään laiskoina ja moraaliltaan arveluttavina, ja että elämän vaikeudet ovat näiden henkilöiden omaa syytä, koska kaikilla on samat mahdollisuudet. Samalla kuitenkin kerrotaan, ettei vähävaraisia ja työttömiä henkilöitä ole tuttavapiirissä ja varakkaat itse tulevat pääasiassa ylemmän keskiluokan perheistä.

Miten nämä kaksi päällisin puolin aivan eri asioista kertovaa teosta liittyvät oikein toisiinsa? Molemmat kertovat siitä, miten teemme päätelmiä toisista ihmisistä ja heidän tekemisistään omista lähtökohdistamme. Lento-onnettomuudesta voi jälkikäteen todeta, että pilotin olisi pitänyt toimia näin eikä noin. Työttömän kohdalla voimme todeta, että menisi töihin. Masennuksesta kärsivän kohdalla voimme ihmetellä, että miksi se ei vaan piristy, lähtisi lenkille.

Me moralisoimme omasta näkökulmastamme muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, vaikka emme tiedä yhtään, miten ihmiset omista lähtökohdistaan tekevät päätöksiä. Meistä epäonnistuneelta vaikuttava päätös saattaa olla sen päätöksen tekevän ihmisen kannalta sillä hetkellä järkevä. Ei lentokoneen pilotti halunnut syöstä konettaan maahan, vaan hän toimi parhaan kykynsä mukaan niillä tiedoilla, jotka hänellä sillä hetkellä oli. Jos koditon ostaa viimeisillä rahoillaan alkoholia, se vaikuttaa meistä typerältä. Kodittoman kannalta päätös voi tarkoittaa sitä, että hän ehkä pystyy nukkumaan meluisassa ja kylmässä ympäristössä.

Mitä asialle voi sitten tehdä? Annetaan ihmisen itsensä kertoa, miksi hän teki virheelliseksi osoittautuneen päätöksen. Miksi hän koki toimintansa siinä tilanteessa järkeväksi? Kun joku toimii mielestämme väärin tai typerästi, voisimme ottaa selvää, miksi hän kokee tämän tavan toimia järkeväksi, vaikka sillä selvästi on ikäviä vaikutuksia joko ihmiselle itselleen tai muille. Nämä eivät ole täydellisiä tapoja, eivätkä ihmiset läheskään aina osaa edes itse selittää omaa käytöstään, mutta niissä on kuitenkin pyrkimys ymmärtää toiminnan taustoja ja ehkä oppia jotakin.

Jos emme tiedä, emmekä vaivaudu ottamaan selvää, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, emme voi muuttaa toimintaa. Turvallisuuskulttuuri ei etene, jos vain toteamme, että työntekijä teki virheen, eikä toiminut ohjeistuksen mukaan ja käskemme muita työntekijöitä tuijottamaan ohjeistusta vielä tarkemmin. Tällöin olemme päässeet lopputulemaan, ettei ohjeistuksessa ole vikaa, työntekijät eivät vaan osaa niitä noudattaa.

Ihmisen vahingollinen käytös ei lopu siihen, että käskemme häntä lopettamaan sen. Muutoksen saa aikaan se, että pyrimme ymmärtämään, ja autamme henkilöä itseäänkin ymmärtämään, vyyhdin ja motiivit päätösten takana.


 

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti