Vanhempien Akatemia

Kirjoitettu
03.05.2021

Kuinka tukea lapsen koulunkäyntiä?

Moni kokee lapsensa koulunkäynnin tukemisen hankalaksi. Jakokulma ei ole enää jakokulma ja mitä ihmettä on laaja-alainen osaaminen. Onko koulussa enää pulpetteja? Mitä on etäopetus, entäs kotiopetus?


Suomessa perusopetuksen toteuttamista ohjaavat opetussuunnitelmat uusitaan noin kymmenen vuoden välein ja viimeisten vuosikymmenien aikana nämä suunnitelmat ovatkin muuttuneet todella paljon. Koulussa ovat puhaltaneet jo pitkään muutoksen tuulet. Muutos on itsessään aina haastavaa ja usein ajattelemmekin ennen kaiken olleen paremmin. Koululaitoksen muutos perustuu kuitenkin tutkittuun tietoon ja pyrkii vastaamaan alati muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Hyvään pyrkimisen ohella muutokset tuovat kuitenkin aina mukanaan haasteita. Miten vanhempi voi tukea lapsensa koulunkäyntiä, kun koulu tuntuu muuttuneen täysin, eikä omien kouluaikojen muistelemisesta tunnu olevan enää hyötyä oman lapsen tukemisessa? Nämä pohdinnat valtasivat vanhempien mielet viimeistään keväällä 2020, kun muuttunut peruskoulu tuli rytinällä lapsiperheiden koteihin koronapandemian pakottamana.


Vanhemman ei tarvitse olla opettaja osatakseen tukea lapsensa koulunkäyntiä eikä koulunkäynnin tukeminen välttämättä aina liity läksyjen tai koulutehtävien tekemiseen. Kaikkien vanhempien on mahdollista tukea lapsensa koulunkäyntiä, mutta jokaisella on kuitenkin omanlaisensa valmiudet tuen tarjoamiseen. Kasvu, kehitys ja oppiminen tapahtuvat aina vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, jonka keskeisin toimija lapsen elämässä on vanhempi. Suotuisan kasvun kannalta lapsen ympäristön pitää olla mm. ennakoitava, turvallinen ja rakastava. Tietysti jokainen lapsi on tarpeiltaan ja esimerkiksi temperamentiltaan erilainen, mutta samat perusperiaatteet pätevät kuitenkin jokaisen lapsen kohdalla. Kaikki me tarvitsemme huolenpitoa kukoistaaksemme – jollekin riittää lusikallinen, toinen tarvitsee kattilallisen. Myös koulunkäynnin tukeminen tapahtuu aina vuorovaikutuksessa ja tämän blogin tarkoitus onkin kuvata sitä miten koulunkäynnin tukeminen on vuorovaikutusta. Keskeistä koulunkäynnin tukemisessa ei siis ole didaktinen tai pedagoginen osaaminen tai osaamattomuus (ne ovat opettajan tehtäviä), vaan laadukas arkinen vuorovaikutus lapsen kanssa.


Vanhemman valmiuksia tukea lapsensa koulunkäyntiä voidaan tarkastella tarkastelemalla kuvauksia vanhemman oman strategisen ajattelun kehitystasosta. Käytännössä tasot kuvaavat sitä, minkälaiset valmiudet vanhemmalla on yhtäältä ohjata omaa toimintaansa ja toisaalta lapsensa toimintaa. Kuvaukset ovat suurpiirteisiä, mutta niiden kautta voi tunnistaa mille osa-alueelle oma toiminnanohjauksen kehittäminen kannattaa keskittää. Tasot ovat itsesäätelyn taso, toiminnanohjauksen taso ja metakognition taso. Itsesäätelyn taso kuvaa sellaista strategisen ajattelun kehitystasoa, jolla oleva harjoittelee itsensä säätelemistä. Itsesäätely tarkoittaa kykyä säädellä omia tunteita, impulsseja ja reaktioita tilanteeseen sopivalla tavalla. Jos kyky säädellä itseä on hatara, on myös oma toiminnanohjaus laadultaan heikkoa. Pitää kuitenkin muistaa, että jokaisen itsesäätely on joskus hataraa ja oman itsesäätelyn kehittämiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota silloin, kuin itsesäätelyn haasteet ovat karhun osa arkipäivää.


Toiminnanohjauksen taso viittaa sellaiseen strategisen ajattelun kehitystasoon, jolla itsesäätelyyn liittyvät asiat ovat niin sanotusti hanskassa. Tunteita tulee ja menee, mutta ne eivät ole peräsin, joka ohjaa toimintaamme. Toiminnanohjauksen tasolla toimivalla vanhemmalla on kaikki edellytykset toimia tarkoituksenmukaisesti, suunnitelmallisesti, ennakoivasti ja sinnikkäästi. Tällä strategisen ajattelun kehitystasolla oleva vanhempi hyötyy selkeistä ja käytännönläheisistä ohjeista. Miten ohjaan lapseni toimintaa, kun tämä tekee läksyjä? Mitä voin tehdä tukeakseni lapseni koulunkäyntiä? Toiminnanohjaukseen huomion kiinnittäminen ei ole ydinfysiikkaa, vaan koulunkäynnin tukemisen yhteydessä lapsen toiminnanohjaus on lähinnä oppimisen ja koulunkäynnin tukemista. Minkälaiset käytännön asiat siis edistävät ja minkälaiset estävät lapsesi koulutyötä? Vuorovaikutustilanteissa lapsen havainnoiminen paljastaa paljon siitä, minkälaiset tämän yksilölliset tarpeet ovat. Myös lasten opettajat osaavat varmasti antaa hyviä käytännönläheisiä vinkkejä lapsen toiminnanohjaukseen.


Metakognition taso on tämän hierarkian kruuna ja sillä oleva strateginen ajattelu on jo itsessään tarkoituksenmukaista, selkeää ja nimensä mukaan tällä tasolla oleva kykenee ajattelemaan ja jäsentämään oman toimintansa reunaehtoja suhteellisen hyvin. Tämä johtaa hyvän mielentämiskyvyn kautta toisen toiminnan taakse näkemiseen ja mahdollistaa näin ollen esimerkiksi ennakoimisen.


Vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa lapsi oppii aina jotain. Hyvässä ja pahassa. Itsesäätely, toiminnanohjaus ja metakognitio linkittyvät toisiinsa – ilman itsesäätelyä ei voi olla toimivaa metakognitiota.  Strategisen ajattelun kehittyminen on sidoksissa geneettisiin valmiuksiin sekä kehitys- ja ikätasoon, mutta ennen kaikkea ne ovat sidoksissa vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksen laadulla on lisäksi sen määrää painavampi merkitys kehityksen kannalta. On ilman muuta hyödykkäämpää olla 10 minuuttia päivässä lempeässä, arvostavassa ja vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa, kuin 20 minuuttia ärsyyntymisen, turhautumisen ja kireyden sävyttämässä vuorovaikutuksessa. Jos huomaat kaipaavasi harjoitusta esimerkiksi itsesäätelyn tasolla, on kaikkein parasta koulunkäynnin tukemista lapsesi kannalta oman itsesäätelysi kehittäminen – lapsi nimittäin oppii säätelemään itseään vanhemman tai taitavamman toisen kanssa yhdessä. Oman itsesäätelyn kehittäminen siis siirtyy suoraan lapselle. Koulunkäynnin tukemisen näkökulmasta on myös keskeistä huomata, että lapsi tarvitsee vanhemman tai muun taitavamman toisen apua monenlaisten asioiden harjoittelemisessa kaikissa ikä- ja kehitysvaiheissa. Kuinka sukka laitetaan jalkaan, mitä ovat kertotaulut tai kuinka kaverilta pyydetään anteeksi. Keskeisiä asioita uuden omaksumisessa ja haasteiden selättämisessä ovat vanhemman asenne ja suhtautuminen. Mikä on sinun roolisi lapsesi koulunkäynnin tukemisessa? Parasta koulunkäynnin tukemista ovat läsnä oleminen, aito kuunteleminen ja yhdessä asioiden selvittäminen. Vanhemman tehtävä on välittää lapsellensa sellainen asenne asioita ja elämää kohtaan, että yhdessä asioita tutkimalla kaikessa voi halutessaan kehittyä ja mitä vaan voi yrittää ymmärtää. Sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä vanhempi opettaa lapsellensa samalla kaavalla – pysähtyessä rauhassa asioiden äärelle ja palaamalla niiden pariin sopivalla hetkellä. Älä siis pyri opettamaan lastasi, vaan olemaan lapsesi tukena oppimisessa. Sanoita lapselle, miten sinä opit, miten sinä koet lapsesi oppivan, miksi kannattaa toimia opettajan ohjeistamalla tavalla ja niin edelleen. Pohtikaa yhdessä ja tehkää havaintoja.


Lapsen kanssa vietetty erityinen yhteinen aika vaikuttaa tutkitusti vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen suotuisasti – jo 10 minuuttia päivässä saattaa muuttaa kaoottista arkea huomattavalla tavalla. Koulunkäynnin tukemisen kannalta onkin parasta viettää lapsen kanssa yhteistä aikaa ja pyrkiä olemaan kiinnostunut lapsen näkökulmista ja ajatuksista. Vain olemalla kiinnostunut on mahdollista huomata missä kohtaa ja minkälaista tukea juuri sinun lapsesi koulunkäynnilleen kaipaa. Erityinen yhteinen aika ei ole lopulta mitään kummallista – se on arkisia kohtaamisia, jakamista ja nähdyksi ja kuulluksi tulemista.


KM, Markus Nieminen ja KM Anu Miettinen


Tolokusti koulutielle -hanke

Jaa blogikirjoitus

  

Jätä kommentti