Perhehoito
Sijaisperheestä valmiudet elämään

Sijaisperheestä valmiudet elämään

Ria ja Petri Keränen ovat toimineet Nuorten Ystävien sijaisperheenä kuusi vuotta.

- Olimme miettineet sijaisperheeksi alkamista pitkään ja huomasimme Mollin sivuilla NYn ilmoituksen, jossa etsittiin sijaisvanhempia. PRIDE-valmennuksen loppumetreillä meille jo tuli 1-vuotias tyttö, joka oli ollut aikaisemmin toisessa sijaisperheessä. Kaikki meni hienosti ja lapsi oli kolmevuotias, kun adoptoimme hänet. Lapsi tuntui heti omalta, mutta ennen adoptiota oli koko ajan läsnä pelko, että lapsi lähtee. Hän on ihan minun näköisenikin, Ria kertoo.

Rian ja Petrin perheessä on kuuden vuoden aikana ollut useita lyhytaikaisessa sijoituksessa olleita nuoria sekä tukilapsia. Tukilapset käyvät perheessä kerran kuukaudessa viikonlopun verran, mutta asuvat muuten omissa perheissään. Haastatteluhetkellä heillä on kolme lasta sijoitettuina.

- Sitä mukavampaa, mitä enemmän lapsia on. Silloin kun aloiteltiin sijaisperheenä, olivat omat lapset itsenäistyvässä iässä ja he muuttivat pois kotoa. Luca on vielä kotona ja hän on nyt 12-vuotias. Pikkusiskon myötä sijaissisarena olemisesta tuli hänelle merkittävä asia, Ria kertoo.

Jere asui Rian ja Petrin perheessä kaksi vuotta ennen kuin muutti viime joulukuussa omaan asuntoon. Jere toimii nyt kokemusasiantuntijana itsenäistyville nuorille.

- Omassa kämpässä asuminen on ollut mukavaa, mutta taustalla on ollut todella paljon omia ongelmia. Minua ovat auttaneet valmiudet, joita sain sijaisvanhempien luota. Olen päässyt niin keskitielle kuin mahdollista omassa elämässä, Jere toteaa.

Pienin askelin eteenpäin

Sijaisvanhemmalta vaaditaan kärsivällisyyttä etenkin sijoituksen alussa, kun ei tiedä kaikkea, mitä lapsi käy tilanteessa läpi.

- Lapselta ei voi vaatia asioita, vaan aikuisen täytyy lukea tilannetta. Pienin askelin edetään ja haasteellisimpia hetkiä ovat nimenomaan alun hetket. Millainen on juuri tämä ihminen, millainen hän on omine kokemuksineen, miten hän on aikaisemmin käsitellyt asioita vai ovatko ne käsittelemättä, Ria pohtii.

Jere ja Ria muistelevat hyväntuulisesti, miten Jeren sijoituksen alussa sijaisvanhemmat saivat olla tiukkana pojan kanssa.

- Ei siitä jäänyt pahaa muistoa tai ollut kinasteluja tai riitoja, ja se on voitto. Näin sen piti ollakin. Onhan se hankalaa, kun tulee 16/17-vuotiaana uuteen perheeseen ja alussa pelkää, kun taustalla on myös huonoja kokemuksia aikuisten käyttäytymisestä. En ensin kertonut Rialle ja Petrille kokemuksistani enkä juuri puhunut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Siirto perheeseen tuli yllätyksenä ja se oli hankalaa aikaa elämässä. 1,5 vuotta sitten kesällä aloin nähdä mahdollisuuden päästä eteenpäin, kun tuli turvallisuuden tunne epäonnistumisen jälkeen. Konkreettisesti siinä auttoi saunaillat, juttelu ja tutustuminen. Tehtiin asioita yhdessä, syötiin, pelailtiin korttia. Luottamus tulee käytännön asioista. Se oli isoin asia, kun raahasitte mut mökille, Jere naurahtaa Rialle.

Jeren kuntoutuminen eteni Rian ja Petrin luona hienosti. Hän suoritti kymppiluokan ja jatkoi partioharrastusta. Sitten olikin vuorossa siirtyminen ammattikouluun ja Jere valmistuu parin vuoden päästä.

- Partiossa on ollut aina mukavaa. Olen johtanut kolmen vuoden ajan 11-12-vuotiaiden tyttöjen seikkailijaryhmää kahden muun johtajan kanssa. Kevalla olen käynyt puhumassa syrjäytyneiden nuorten puolesta. En halua kenellekään huonoja kokemuksia. Kun saisi kaikille hyviä kokemuksia niin se olisi tärkeää. Armeijan lykkääntyminen aiheutti notkahduksen kuntoutuksessa, ja olin pettynyt itseeni, vaikka huonoa tuuria se vain oli. Antaa nyt ajan kulua, Jere pohtii.

Jerelle on muodostunut hyvä suhde myös biologiseen äitiin.

- Olemme tehneet Jeren äidin kanssa tiivistä yhteistyötä ja äiti tuki sijoitusta koko ajan. Jere käy nyt tapaamassa säännöllisesti sekä äitiä että meitä. Lisäksi hän käy auttamassa mummoaan ja vierailee sukulaisten luona. Vapaa-aikanaan Jere on aktiivinen, Ria kertoo.

Matkalla on ollut myös haasteita. Kun perheeseen tuli uusi sijoitettu lapsi ja tukilapsia, Jere ei henkisesti ollut valmis perhe-elämään.

- Jeren huoneen ovi oli aina kiinni, mutta tilanne muuttui, kun 1-vuotias poika tuli meille. Jeren sydän suli ja pojan ensimmäinen sana oli Jere, Ria kertoo.

- Oli hauskaa leikkiä hänen kanssaan lattialla. Lasten kanssa voi käyttää mielikuvitusta, ja voi jakaa omaa mielikuvitusmaailmaa, Jere jatkaa.

Ria on valmentautunut myös PRIDE-valmentajaksi ja opiskelee sosionomiksi Lapin amk:ssa monimuoto-opiskeluna.

- Sijaisperheeksi alkaminen oli oikea ovi avata silloin kuusi vuotta sitten. Olemme oppineet, mitä on vieraan lapsen hoitaminen, kiintyminen ja menettäminen. Ymmärrämme siis hyvin biologisia vanhempia sijoituksen tapahtuessa. Tämä on tunnetyötä, Ria toteaa.

___
Etsimme jatkuvasti perheitä, jotka haluavat tarjota lapselle turvallisen arjen ja kodin siksi aikaa, kun hän sitä tarvitsee – tarvittaessa aikuisuuteen asti. Sijoitukseen tulevat lapset ovat hyvin eri-ikäisiä, joten sijaisperheiksi tarvitaan erilaisia, tavallista arkea eläviä perheitä.

Jos haluat kuulla lisää perhehoidosta ja sijaisvanhemmuudesta, ota yhteyttä:
perhehoidon johtava sosiaalityöntekijä Tuija Maijanen, p. 044 7341 421, tuija.maijanen@nuortenystavat.fi

Jaa tarina

  

Lisää tarinoita

Sijaisperheen rakkaus ja rutiinit

Ristimäen sijaisperhe

Sijaisvanhemmaksi, miten se tapahtuu?

Liisa Tikkanen, sosiaalityöntekijä

Työ jossa mennään ihmiset ja elämät edellä

Pirkko Teir, erityisohjaaja

Työ, joka ei tunnu työltä

Ari ja Jenna Säävälä, sijaishoitajat ja tukiperhe