Avopalvelut Oulu
Jälkihuollossa varmistetaan arjen perustaidot ja valmiudet itsenäiseen elämään

Jälkihuollossa varmistetaan arjen perustaidot ja valmiudet itsenäiseen elämään

Haastavinta jälkihuollossa on ollut vastuun ottaminen omasta elämästä, sanoo nyt 24-vuotias Anniina.

Anniina otettiin huostaan 16-vuotiaana ja joutui muuttamaan Joensuusta Muhokselle perhekotiin. Hän ehti olla sijoituksessa 1,5 vuotta ennen jälkihuoltoa. Anniina ja NYn jälkihuollon erityisohjaaja Kaisa Hiltunen ovat työskennelleet yhdessä noin seitsemän vuoden ajan. Ennen siirtymistään jälkihuollon piiriin Anniina asui perhekodin itsenäistymisasunnossa.

- Annamme nuorelle mahdollisimman paljon valmiuksia itsenäiseen asumiseen ja arjen perusasioista huolehtimiseen jo ennen jälkihuoltoon siirtymistä, Hiltunen kertoo.

Anniina arvostaa erityisesti sitä, mitä Kaisa sanoi heidän tavatessaan ensimmäistä kertaa.

- Kaisa sanoi minulle, että aloitetaan puhtaalta pöydältä. Ei ole väliä, mitä olet aikaisemmin tehnyt, vaan haluan tutustua sinuun niin kuin olet nyt.

- Luottamus syntyy siitä, että otetaan nuoret vastaan sellaisina kuin ovat juuri sillä hetkellä. Aikuisella on oltava aito kiinnostus nuoren asioihin, Hiltunen jatkaa.

- Jälkihuoltoon siirtyessäni muutin valmiiksi kalustettuun asuntoon Muhoksella. Olihan se aluksi outoa, ettei työntekijä ollutkaan koko ajan siinä. En kokenut kuitenkaan oloani yksinäiseksi, koska olin odottanut muuttoa ja minulla oli hyvä kaveriporukka lukiosta. Sai mennä nukkumaan vapaasti mihin aikaan vaan, Anniina naurahtaa.

Anniina suoritti jälkihuollon aikana lukion loppuun, minkä jälkeen hän muutti Ouluun ja opiskeli ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. Nyt hän opiskelee Oulun kosmetologikoulussa.

Vastuu omasta elämästä

Haastavinta jälkihuollossa on ollut vastuun ottaminen omasta elämästä.

- Yhtäkkiä olet 18 ja päätät itse omista asioista. Esimerkiksi toimeentulotukihakemusten tekeminen oli työlästä. Rahankäytön kanssa minulla ei ole ollut ongelmia, mutta alussa oli kuitenkin hyvä, että toimeentulotuki tuli neljässä osassa, joten sitä ei voinut käyttää heti, Anniina pohtii.

Sijoittavan kunnan sosiaalityöntekijällä on nuoren elämässä iso merkitys. Lisäksi Anniinan äiti on ollut hyvin mukana Anniinaa koskevissa asioissa.

- Erityisen onnellinen äiti on siitä, että kerron hänelle positiiviset asiat lapsesta. Anniinalla on ollut myös hyvä sosiaalityöntekijä tukena elämässä pitkään ja sosiaalitoimi rahoitti lakkiaisetkin, mikä oli uskomattoman hienoa, Hiltunen kertoo.

Anniina on aina saanut vahvaa tukea häntä ympäröineiltä aikuisilta ja kavereilta.

- Anniinan kaverit ottivat aina heti yhteyttä minuun, jos heillä heräsi huoli hänestä, Hiltunen kiittää.

Eteenpäin elämässä

Anniina on ollut aina kunnianhimoinen. Hän haki opintojen lisäksi töihin säästyäkseen toimeentulotukihakemusten tekemiseltä. Nyt hän on ollut Prismassa töissä kolme vuotta vakkarisopimuksella. Lisäksi Anniina tekee tuntitöitä Auta lasta ry:n Veturointi-hankkeessa.

- Veturoinnissa lastensuojelun kokemusasiantuntijat ovat nuorten tukena arjessa ja vapaa-ajalla. Meitä yhdistää kokemus lastensuojelusta: tukinuoret ovat joko huostaanotettuja, sijaisperheessä tai jälkihuollossa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, miten hankalaa on esimerkiksi selittää kavereille, että mitä on sijaishuolto, Anniina sanoo.

Veturoinnin nuorten puheessa nousee usein esiin ahdistuneisuus ja masentuneisuus.

- Vastaavasta toiminnasta olisi ehkä ollut itsellekin hyötyä silloin, kun tuli huostaanotetuksi. Kun oli olo, että tämä ei lopu koskaan. Silloin ei tajunnut, että elämää on sijoituksen jälkeenkin. Kun aloitin lukion laitoksessa ollessani, olivat kaikki kaverit kotona asuvia. En tiennyt, miten kaverit suhtautuisivat asiaan. Kerroin kaikille asiasta heti, mikä oli hyvä asia, koska kaverit ja opettaja tiesivät voivansa ottaa yhteyttä Kaisaan tarvittaessa, Anniina pohtii.

Tulevaisuus näyttää valoisalta. Anniina haluaisi töihin tavaratalon kosmetiikkaosastolle.

- Koulun kautta on tulossa tavarataloharjoittelu, ja olen menossa Joensuussa Sokoksella haastatteluun. En ole sulkenut pois Joensuuhun muuttoa, mutta olen kyllä kiintynyt Ouluun, Anniina naurahtaa.

Jaa tarina

  

Lisää tarinoita

Tätä työtä kannattaa tehdä

Miepä-kuntoutuksen kuntoutusohjaaja Amira Bushnaief

Tuettu asuminen antaa kuntoutumisrauhan

Dialoginen ohjaus

Kuntoutusohjaaja Hannu Vähämaa ja tiimivastaava Jarmo Salonen