Koulukoti Pohjolakoti
Koulukoti oli mulle hyvä polku

Koulukoti oli mulle hyvä polku

Santerilla on aihetta leveään hymyyn. Nuorella miehellä on hyvä ammatti, vakituinen työpaikka ja tyttökaveri. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on ensimmäisen omistusasunnon hankkiminen. Kaikki on paremmin kuin hyvin.

Kukaan nuori ei halua koulukotiin. Ei halunnut Santerikaan. Kuitenkin kahdeksan vuotta sitten hänet sijoitettiin koulukoti Pohjolakotiin Muhokselle rikoskierteen katkaisemiseksi. Santeri oli tuolloin 16-vuotias.

- Onneksi niin silloin tehtiin. Mulle annettiin mahdollisuus kasvaa isoksi pojaksi. Pohjolakodissa tajusin, ettei rellestäminen voi jatkua loputtomiin.

Yläasteella väärille urille

Teini-iässä Santerilla meni lujaa. Niin lujaa, ettei kukaan oikein pysynyt perässä. Vauhti oli alkanut kiihtyä kun yläaste alkoi. Ensitreffeille alkoholin kanssa Santeri lähti jo 13-vuotiaana.

- Sehän lähti lapasesta jo ihan eka kerrasta. Tuntui, että humalassa olen ihan päällikkö. Kännissä tuli sitten pelleiltyä oikein urakalla. Oli tappeluita, rattijuopumuksia, varastelua ja muita rötöksiä. Koko ajan sattui ja tapahtui.

Pikkuhiljaa Santeri kavereineen tuli tutuksi niin poliiseille kuin sosiaalityöntekijöillekin.

- Enhän mää ketään kuunnellut, en äitiä enkä etenkään sossuja. Omasta mielestäni mulla oli kaikki oikein hyvin vaikka koulustakin potkittiin vähäksi aikaa pihalle.

Yhtenä syksyisenä iltana Santeri kavereineen varasti humalassa skootterin. Poliisit ottivat pojat kiinni ja veivät koko porukan yöksi putkaan. Santerista oli tehty kahden vuoden aikana 16 lastensuojeluilmoitusta. Äidille oli jo aiemmin kerrottu, että poika halutaan ottaa huostaan. Skootterivarkaus ja rattijuopumus olivat viranomaisille se kuuluisa viimeinen pisara ja Santeri sijoitettiin Pohjolakodille.

Perhekodin arki rauhoitti

Pohjolakodin perhekoti Karhulassa arjen rutiinit alkoivat vaikuttaa rauhoittavasti vaikka aluksi rajoja olikin hankala noudattaa. Koulua piti käydä ja omaa elämäntilannetta pohtia. Siinä sivussa koulukodin tavat ja säännöt tulivat tutuiksi. Luottamuksen rakentaminen koulukodin aikuisiin vei aikansa. Koulukotiin johtaneita asioita käsiteltiin perhekotivanhempien ja muiden Pohjolakodin ammattilaisten kanssa.

- Se porukka sai mulle pikkuhiljaa puhuttua järkeä päähän. Ne vakuutti, että koulukoti on mulle hyvä polku. Sitä sitten tajusi, että pakkohan tässä on rauhoittua tai huonosti käy. Ne työntekijät halusivat meille nuorille ihan oikeasti hyvää. Perhekotivanhemmat Maritta ja Terho Halonen pitivät meitä omina poikinaan.

Karhulassa asui kuusi muutakin poikaa, joiden kanssa Santeri ystävystyi nopeasti.

- Meillä oli tosi hyvä porukka, muiden poikien kanssa oltiin hyviä kavereita. Me käytiin paljon salilla, pelattiin sählyä ja muutenkin urheiltiin paljon. Sellaista tavallista elämäähän se oli, koulua ja harrastuksia.

Asiat sujuivat mallikkaasti ja koulukäynti maistui. Santeri korotti kymppiluokan aikana roimasti numeroitaan ja pääsi Muhokselle ammattiopisto Luoville opiskelemaan talonrakentajaksi.

Villistä pojasta kasvoi rakennusalan ammattilainen

Kun ammattikoulusta oli vuosi jäljellä Santerista alkoi tuntua, että Muhokselta oli kaikki mahdollinen oppi saatu.

- Siinä kävi niin, että aikuistuin. Tajusin, että kyllä se pää kestää kotipaikkakunnallakin jos se kestää Muhoksellakin. Koti-ikäväkin oli.

Santeri sopi ammattikoulun kanssa, että viimeinen vuosi opinnoista on työharjoittelua ja ammattinäytöt suoritetaan harjoittelun ohessa. Santeri palasi kahden vuoden jälkeen kotiin Etelä-Suomeen.

- Muutin takaisin äidin luokse. Äiti oli kyllä aivan mielissään kun tulin kotiin. Sanoin sille, että ole ihan rauhassa, entinen ralli ei jatku. Eikä se jatkunutkaan. Kävin työharjoittelun loppuun, suoritin näytöt ja valmistuin talonrakentajaksi.

Valmistumisestaan lähtien Santeri on tehnyt kovasti töitä. Rinnalla kulkee tyttöystävä, joka opiskelee sairaanhoitajaksi.

- Kaikki on ihan mallillaan vaikka kyllähän sitä toisinkin olisi voinut käydä, jos meikäläisen tekemisiin ei olisi aikanaan puututtu. Oli tosi hyvä, että jouduin silloin Pohjolakodille. En usko, että missään muualla minua olisi saatu ruotuun. Pari vuotta Muhoksella kasvatti.

Siteet Pohjolakodille ja perhekoti Karhulaan ovat edelleen vahvat.

- Pidän Marittaan ja Terhoon edelleen tiiviisti yhteyttä. Soitellaan ja tekstaillaan kuulumisia melkeinpä viikoittain.

Jaa tarina

  

Lisää tarinoita

Kuntouttava työote lasten ja perheiden kanssa tehtävässä työssä

EHO pysäyttää lapsen vakavasti vahingollisen käyttäytymisen

Terveydenhuollon näkökulma koulukotinuorten kuntoutuksessa