Maalaaminen auttoi elämässä eteenpäin

Maalaaminen auttoi elämässä eteenpäin

Marraskuussa 2019 julkaistiin Helsingissä Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan aluetoimiston raportti taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista. Raportin sanoma oli selvä: taidetoimintaan osallistuminen sekä taiteen kokijana että tekijänä voi ehkäistä lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia sekä hoitaa ja auttaa selviytymään useiden akuuttien ja kroonisten sairauksien kanssa. Taide voi tarjota ratkaisuja erityisesti sellaisiin terveyshaasteisiin, joihin lääketiede ei yksin tarjoa tehokkaita ratkaisuja.

Luovan toiminnan mahdollisuudet on huomattu myös NYn Kintas-kuntoutuksessa Oulussa. Maalaaminen on mahdollistettu kuntoutuksen avoimissa ryhmissä ja nyt talossa on luovan toiminnan kokonaisuus. Kuntoutuksessa voi valokuvata, keskittyä musiikkiin tai osallistua taideryhmään. Maalaamisen avulla saavutetut edistysaskeleet kuntoutuksessa ovat olleet huikeita.

– En ole oman kuntoutusohjaajan urani aikana törmännyt vastaavaan. Kun löytyy maalaamisen kaltainen intohimon kohde, kuinka paljon se kuntouttaakaan ja vie eteenpäin. Itse maalaaminen on voimauttavaa, mutta myös se, että työskentelyssä keikautetaan ohjaajan ja ohjattavan roolit toisin päin, kertoo kuntoutusohjaaja Hannu Vähämaa.

Janin oma elämä

Vuoden 2017 lopulla sairaanhoitaja ohjasi Janin mielenterveyspalveluiden piiriin. Hän kokeili eri palveluita ja pääsi mukaan Narsistien uhrien tuki -ryhmään, joka avasi osaltaan hänen tilannettaan. Lokakuussa 2018 mielenterveysohjaaja ohjasi hänet Kintas-kuntoutukseen. Kuntoutus aloitettiin rauhallisessa tahdissa ryhmissä ja yksilötapaamisilla omaohjaajan kanssa. Jani on opetellut Kintas-kuntoutuksessa ´omaa elämää´.

– Minulla on ollut varsin syvä masennus läpi elämän. Masennuksen syyt ovat selvinneet; lapsuus oli taistelua omia vanhempia vastaan, vaikka olin pitänyt tilannetta normaalina. Täällä on ollut aikaa laittaa omaa elämää kuntoon ja olen ymmärtänyt, miten syvälle vanhempien vaikutus on mennyt. Olen katkaissut yhteyden vanhempiini ja saanut perspektiiviä asioihin.

Janin omaohjaajana työskennellyt henkilö oli myös taideterapeutti ja hän ehdotti Janille maalaamista. Hän maalasi ensimmäisen maalauksensa helmikuussa 2019, jonka jälkeen asiat alkoivat edetä hyvin nopeasti.

– Halusin saada selvyyden siitä, saanko kankaalle sen, mikä kuva mulla oli päässä. Kun työstin ensimmäistä maalausta, päätin lopettaa Narsistien uhrien tuki -ryhmässä käymisen ja katsoa enemmän tulevaan. Siitä alkoi oma elämä muotoutua. Maalaaminen sai minut käymään täällä vakituisesti, Jani kertoo.

 

Sonja uupui lukiossa

– Tein töitä, opiskelin ja muutin omaan kämppään ennen kuin täytin 18-vuotta. Oli paljon uusia kavereita, ja meno oli aika railakasta. Olen vaativa persoona ja halusin hyvät arvosanat. Minulla todettiin lukihäiriö ja tein enemmän töitä kuin muut, mutta en saanut sellaisia tuloksia kuin halusin. Olin koko ajan väsyneempi, niska kipeytyi enkä päässyt sängystä ylös.

Sonja selvitti lukion neljässä vuodessa läpi, mutta ei päässyt yliopistoon opiskelemaan kemiaa ja biokemiaa.

– Minulle tuli paniikki- ja ahdistushäiriöitä. Ahdistus meni niin pahaksi, että en voinut lähteä enää kotoa. Lopulta menin psykiatriseen päivystykseen ja sain lähetteen psykiatrian klinikalle. Peltolassa kuitenkin todettiin, että se ei ole oikea paikka minulle. Minut ohjattiin Mielenterveystoimistoon ja pääsin kerran viikossa ensi kertaa kunnolla puhumaan asioista.

Sonja pääsi opiskelemaan OSAO:lle laborantiksi ja opiskeli siellä parisen vuotta. Ahdistus, paniikki ja hermokivut kuitenkin pahenivat. Opettajat eivät uskoneet Sonjaa, vaikka hän tuli koko ajan kipeämmäksi, kun työskenneltiin paljon kädet ylhäällä. Sonja joutui lopettamaan koulun kesken ja hänelle sanottiin, ettei hän pystyisi tekemään alan työtä.

- Olen yläasteelta asti halunnut alalle ja jouduin siitä luopumaan. Ajattelin, etten enää tee koskaan sitä mitä haluan.

Sonja sai Mielenterveystoimistosta lähetteen sairaalaan tutkimusjaksolle kuudeksi viikoksi.

– Ensimmäistä kertaa joku ymmärsi minua. Minulle tehtiin kaikki mahdolliset testit, mutta fyysistä syytä ei löytynyt ryhtiin liittyvää oireyhtymää lukuun ottamatta. Se kuitenkin huomattiin, että voimia vievät asiat laukaisevat kivun ja paniikki ylläpitää kipua. Oli shokki ymmärtää, että kaikki kipu tulee psyykkiseltä puolelta. Osastolla ehdotettiin Kintas-kuntoutusta, vaikka olisin vain halunnut olla kotona. Sali ja terapia ovat auttaneet minua, mutta myös se, että pakotettiin tänne. Kaikki kääntyikin ihan toisinpäin ja tämä on paras juttu osaston jälkeen, Sonja naurahtaa.

Sonja aloitti Kintas-kuntoutuksen huhtikuussa 2018.

– Aluksi tämä ei tuntunut omalta paikalta, mutta menin mukaan naisten ryhmään, josta löytyi pari omanoloista ihmistä ja omaohjaaja oli hyvä tyyppi. En ollut koskaan aikaisemmin maalannut, mutta minulle ehdotettiin, että tekisin teippien avulla ristikkomaalauksia seinille. Innostuin, kun pääsin testaamaan maaleja ja aloin etsiä Youtube-videoista ohjeita ja malleja. Luin myös paljon ja otin selvää akryylimaaleista.

Roolit ristiin

Sonja ja Jani ovat taideryhmän apuohjaajat. He antavat vinkkejä ryhmäläisille.

– Yksi osa kuntoutumista on se, että Sonja ja Jani pääsevät ohjaamaan ja käyttämään omia vahvuuksiaan. Ajatus lähti siitä, että juttelimme yksilötapaamisessa Sonjan kanssa taiteesta. Hän opettaa myös minua maalaamaan, Vähämaa kertoo.

 

– Osaan ohjata ja kertoa, miten kannattaa toimia, kun olen haalinut kaiken mahdollisen tiedon ja tiedän, mikä toimii itsellä. Osa uskaltaa jo testailla akryyliä, osa piirtää. Ohjaamisesta saa todella hyvän mielen. Itse maalaan jo mallista eli valokuvasta ja teen maalauksen niin kuin näen sen. Aluksi oli todella rankkaa yrittää, kun on niin kriittinen ja epäonnistumisen pelko oli niin suuri, Sonja miettii.

Sonja käy maalausryhmässä kolme kertaa viikossa ja lisäksi hänellä on yksilökäynnit ja terapia. Muutos parin vuoden takaisesta on melkoinen.

– Kaikki suunnitelmat romuttuivat, mutta sain tällaisen uuden jutun tilalle, niin onhan se pelottavaa. Nyt ei ole kuitenkaan kiire eteenpäin ja uskallan ehkä jo vähän haaveillakin.

– Kotona en kovin paljon jaksa maalata, vaikka maalatessa kivut unohtuvatkin. Maalaamiseen unohtuu niin, että sen jälkeen kivut tulevat voimakkaampina. Kuitenkin maalaaminen on voimia tuova juttu. Se tuo läsnäoloa. En enää mene ulos nokka kiinni puhelimessa, vaan haluan katsoa ympärilleni: millaisia värejä on tai miten pilvet ovat muotoutuneet. Kun en pystynyt lähtemään kotoa, tein nettiin itselleni maailman ja livestriimasin pelaamista. Nyt yritän tehdä maailmaan saman homman, mutta myös livestriimaan maalaamista. Minulla on kotona oma maalausnurkka ja maalaaminen valtaa elämästä koko ajan isomman osan, Sonja kertoo.

Myös Janin tulevissa suunnitelmissa maalaaminen on vahvasti mukana. Hän on aloittanut maalauskurssin Oulu-opistossa.

– Olen haaveillut siitä pitkään ja nyt uskalsin, hän iloitsee.

Jani on saanut rytmiä elämäänsä, ja hän uskoo, että elämää voi olla oikeasti edessä. Jani kertoo muutoksen olevan niin valtava, että sitä on vaikeaa kuvailla.

– Näen maailman eri tavalla, ja maalauksen kautta näkee asiat eri tavalla. Kotona yritän luoda tapaa maalaamisesta, ja olen järjestänyt olohuoneenkin maalausmielessä niin, että saan kankaalle hyvän valon. Nyt minulla on karhunkallo-maalaus menossa, sen muodossa on jotakin hienoa, Jani kertoo.

Maalaamisesta Jani kertoo saavansa ennenkokemattomia onnistumisen tunteita.

– Maalaamassani sitruunapuu-työssä meni aikaa neljä kuukautta. En ole ennen kokenut sellaista täydellisen onnistumisen tunnetta, kun sain vietyä maalausprojektin loppuun. Jossain vaiheessa tajusin, että voisin jatkaa teoksen hiomista loputtomiin, joten oli pakko sopia deadline. Lopussa maalasin 10 tuntia päivässä, mutta se kannatti.

 
Kuvat: Hannu Vähämaa
____
Kintas-toiminta on suunnattu mielenterveyskuntoutusta tarvitseville nuorille aikuisille. Toiminnalla edistetään asiakkaiden kuntoutumisvalmiuksia, arkielämän taitoja ja sosiaalista toimintakykyä. Asiakkaan kanssa etsitään myös ratkaisuja hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa kuten opiskeluun, työhön ja vapaa-aikaan.

Kuntoutus toteutetaan yksilö- ja ryhmätoimintoja sisältävänä avokuntoutusjaksona, jonka tavoitteista ja sisällöstä sovitaan yhdessä asiakkaan ja hänen verkostonsa kanssa. Ryhmätoiminnat tarjoavat mahdollisuuden harjoitella sosiaalisia taitoja, saada vertaistukea, kuulua yhteisöön ja löytää mielekästä sisältöä arkielämään. Verkostotyö on aktiivista yhteistyötä asiakkaan, kuntoutusohjaajan, hoitavan tahon, perheenjäsenten sekä muiden asiakkaan kanssa toimivien tahojen välillä.

Jaa tarina