Kintas Oulu
Palaset loksahtivat kohdalleen

Palaset loksahtivat kohdalleen

Hyvällä tuulella. Joka päivä. Ja hommat hoituu. Sellainen mies on Nuorten Ystävien keskustoimiston vahtimestari Ojalan Sami. NYn keskustoimistolla Oulussa työskentelee yli 30 hallinnon työntekijää, joten Samilla riittää juoksevien asioiden hoitamisessa sopivasti tekemistä.

– Ja työkaverit on ihan huippuja. Mulla on siistit sisähommat ja työsuhde-etuna sopivasti ulkoilua ja liikuntaa. Mahtavaa, että on vakituinen työ, Sami kertoo hymyssä suin.

Samin suusta tämä on erityisen helppo uskoa, sillä Sami on määrätietoisesti taistellut itsensä työelämään. Sen kuuluisan pitkän kaavan kautta. 

Silloin kun työ oli pelkkä haave

Sami sairastui murrosikäisenä vakavaan masennukseen, joka johti yli vuoden kestäneeseen osastohoitoon. Opinnot lukiossa jäivät kesken. Diagnoosiksi varmistui paranoidinen skitsofrenia. Sairaalajakson jälkeen Sami aloitti opiskelut Oulussa ja pääsi mukaan Nuorten Ystävien Kintas-toimintaan. Kuntoutuminen pääsi alkuun.

– Opiskelu ja Kinttaan ryhmätoiminnot, harrasteet ja työelämäkokeilut mahdollistivat etenemisen elämässä.  Se oli mahtava jakso elämässäni.  Sain erilaisia arkielämäntaitoja sekä elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä tänä päivänäkin.

Parin vuoden kuntoutumisjakson jälkeen kaikki meni todella hyvin.

– Pääsin ensimmäistä kertaa jo silloin 2000-luvun alkupuolella NYlle töihin vahtimestarin hommiin. Reilun kahden vuoden jälkeen alkoivat työn arkirutiinit kuitenkin kyllästyttää. Ajattelin, että muutakin pitää nuoren miehen kokeilla ja lähdin ammattikouluun suorittamaan kiinteistönhoitajan tutkintoa.

Kaikki oli mallillaan. Masennuslääkitystäkin vähennettiin koska kaikki meni niin hyvin. Se oli kuitenkin suuri virhe.

– Kuukauden päästä pönttö alkoi ihan oikeasti viheltämään. Aloin nähdä harhoja. Edessä oli puolen vuoden jakso osastohoidossa, jonka aikana tapahtui paljon hyvää. Lopetin tupakoimasta ja pelaamasta hedelmäpelejä. 

Koulu jäi kuitenkin taas kesken ja osastohoidon jälkeen Sami palasi takaisin Kintas-toimintaan.

– Sitten olin työttömänä kaksi todella pitkää vuotta. Työttömänä ehti ajatella asioita, aikaa kun oli. Mietin, että olenko tyhmä kun en saa mitään koulua käytyä loppuun. Juttu oli pakko selvittää ja menin Mensan testiin. Tuloksia odotellessa toivoin, että testitulos olisi alhainen. Jotta joku selitys löytyisi.  No, Mensan mukaan en ole ainakaan tyhmä, Sami naureskelee.

Työnhaku jatkui mutta töitä ei kovasta yrityksestä huolimatta löytynyt. Kymmenen vuoden kuntoutusrahalla kituuttelun jälkeen lääkäri ehdotti, että kirjoitetaan eläkepaperit.

– Tuommosta ehdotti. Meikäläiselle, nuorelle miehelle. Lääkärin mukaan minun kanssa saman diagnoosin omaavista vain yksi prosentti on palkkatöissä. Tekemättömyys ja joutenolo korpesivat kuitenkin niin paljon etten suostunut. Halusin töihin enkä eläkkeelle!  Päätin, että tekemistä löytyy vaikka kivenkolosta. Eläkkeelle en perhana kyllä jää.

Kolmen vuoden ajan Sami hankki työkokemusta työvoimatoimiston työkokeilujen kautta.

– Tein kolme vuotta töitä käytännössä ilmaiseksi. Taloudellisesti oli todella tiukkaa. Silloin teki mieli luovuttaa ja hakeutua eläkkeelle. Onneksi en kuitenkaan lyönyt hanskoja tiskiin.

Haaveesta totta

– 15.5.2007. Päivämäärä on jäänyt selkeästi mieleen. NYllä aukesi vahtimestarin paikka ja pääsin takaisin tänne hommiin. Tuttuun paikkaan ja ihan oikealla palkalla! Nuoruuden haave toteutui sillä hetkellä kun sain vakituisen työsopparin. Vitsi, mitkä fiilikset oli! Näin jälkeenpäin ajatellen on käynyt mielessä, että työkokeiluista oli hyötyä, vaikkei se silloin siltä tuntunutkaan. 

Sami tekee kuuden tunnin työpäiviä ja rytmi sopii hänelle paremmin kuin hyvin. Aikaa jää harrastuksille ja vapaa-ajalle sopivasti.

– Työ on mulle tärkeä juttu. Elämänehto, että pysyy kunnossa. Kun olin pitkään työttömänä niin minulla ei ollut mitään. Ei tekemistä eikä toimeentuloa. Työn myötä päivät ovat vaihtelevia ja tekemistä riittää. Mukavan työn lisäksi tähän kuuluu tämä sosiaalinenkin puoli, kun on paljon työkavereita. Meillä on täällä loistava työporukka.  Senkin vuoksi töihin on aina kiva lähteä.

Sami kertoo, että kaikki on niin hyvin kuin olla vain voi.  Toinenkin suuri lapsuuden haave toteutui jokunen vuosi sitten, kun Sami osti oman asunnon.

– Vakituinen työ mahdollisti oman asunnon hankkimisenkin. On se hienoa, kun palaset loksahtelee kohilleen. Olen yrittänyt tehdä sitä, mikä on tuntunut hyvältä ja järkevältä.

Jaa tarina

  

Lisää tarinoita

ATK-ohjaajaksi mutkan kautta

Juha Kyllönen